Imetystarina

Maidonvalkea lumi peitti maan. Oli jouluaatto ja elettiin vuotta 1922 Karjalassa Metsäpirtissä. Isäni Mauno syntyi silloin. Ensin taloon syntyi Mauno ja sitten heti perään kymmenen pientä porsasta. Yöstä tuli kiireinen ja imetyksen tarve oli monipäinen. Isoäidiltäni ei maitoa siihen hätään herunut. Jouluvalmistelut ja kova talvi olivat vieneet mehut, eikä hänen maidontuotantonsa ollut alkanut normaalilla tavalla. Emakko oli sairastellut, eikä se ollut parhaassa vireessä. Porsaatkaan eivät saaneet tarvitsemaansa maitoa. Jouluinen syntymä oli onnellinen tapahtuma, vain maito puuttui. Mauno huusi tissillä ja porsaat vinkuivat nisällä.

Talossa ei ollut maitoa varastossa. Vähäinen maitovarasto oli huvennut jouluruokien valmistuksessa. Janojuomaksi sitä ei oltu jouluksi varattu. Kotikaljaa sen sijaan oli varastossa kylliksi. Se ei vain oikein maidonkorvikkeeksi soveltunut. Talossa ei ollut lehmiä kuin yksi kanttura. Kovin oli ollut sekin maitonsa kanssa kitsas talven mittaan ja maidot oli ostettu muualta. Hevosia kyllä oli talli täynnä ja ajokoiria vilisi joka nurkassa. Lampaatkaan eivät maidoksi muuttuneet.

Kanttura oli laitettava lujille. Maitoa oli ensi hätään jostain saatava. Kanttura pyöritteli silmiään, kun se herätettiin jouluyönä. Mylvinnästä huolimatta isoisäni alkoi lypsämään lehmää raskain vedoin. Joulun kunniaksi lehmä tihrutti juuri ja juuri sen verran maitoa, että koko pesue saatiin hiljentymään. Maito imetettiin Maunolle ja porsaille tuohesta tehdyllä tratilla. Ensiapu oli annettu ja loppuyö kului talossa rauhallisissa merkeissä. Aamulypsyyn ei ollut aikaa kuin muutamia tunteja. Äinen rääkki oli ollut muutenkin kitsaalle lehmälle liikaa, eikä maitoa saatu aamulla enää kuin muutama fingerporillinen. Se riitti vaivoin Maunon aamumaidoksi. Porsaitten oli tyytyminen sokeriveteen.

Joulupäivän niukan aamulypsyn jälkeen isoisäni alkoi kuumeisesti miettimään, mistä hän hankkisi maitoa lapselle ja porsaille. Kerman ja kaiken muunkin valkoisen hän kävi mielessään läpi. Oli joulu ja kauppa oli kiinni. Hän mietti, että tarvittaisiin lääkäri. Hän mietti myös, mistä löytyisi imettäjä tähän hätään. Kauhukuvat vilisivät silmissä ja pappikin kävi jo mielessä. Naapurien kanssa eivät välit olleet maailman parhaat, joten naapureihin turvautuminen oli vasta papista seuraava keino. Sekavin tuntein hän valjasti parhaan hevosen ja lähti reellä matkaan. Hevonen sai kyytiä ja reki kiisi pakkasen kovettamalla tiellä. Kirkonkylä oli pimeä. Kirkkokansa eli koko kylän väki oli kokoontunut kirkonmäelle. Oli aamuisen joulukirkon aika.

Isoisäni saapuessa kirkolle parempi väki oli jo sisällä kirkossa. Siellä oli lääkäri, kauppias ja pappi sekä muut kylän silmäätekevät. Kirkon ulkopuolella oli enää kylän juoruämmät ja muu joutoväki. Juoruämmät parveilivat kirkon ovella. Joku juoru oli kesken, eivätkä ne olleet malttaneet mennä sisälle hiljaisuuteen. Niistä ei ainakaan imettäjiksi olisi, isoisäni ajatteli. Imivät vain itseensä meheviä juoruja. Isoisänikin oli mentävä kirkkoon, jumalanpalvelus oli alkamassa. Hän ohitti juoruakkaparven sanaakaan sanomatta ja supina seurasi askelia. Maitoasia sai odottaa.

Pappi saarnasi antaumuksella ja taivaasta satoi mannaa. Saarna oli pitkä, joulu kun oli. Virret soivat hitaasti hartaudella – kanttorissa oli taiteilijan vikaa. Tempo ei yhtään kiihtynyt, vaikka isoisäni niin toivoi. Hän istui maitomaisin miettein takarivissä ovensuussa. Kauppias ja lääkäri eivät saisi päästä livahtamaan kirkosta hänen huomaamattaan. Loppuvirren jälkeen isoisäni poimi joukosta onnistuneesti kauppiaan ja lääkärin. Pappi sai vielä odottaa.

Kauppiaan ja lääkärin isoisä istutti rekeen. Ensin ajettiin kaupalle, josta isoisä sai muutaman pänikällisen jäistä lehmänmaitoa. Siihen aikaan ei tuttelia tai muutakaan korviketta tunnettu. Kauppias piti maidossa jouluhintaa, oli kuin olisi oltu pirtua ostamassa. Isoisällä ei ollut aikaa jäädä kauppiaan kanssa tinkaamaan hinnasta.

Kiskurikauppias jäi kaupallensa ja matka jatkui. Seuraavaksi haettiin lääkärin talolta hänen työvälineensä eli lääkärinlaukku. Sen jälkeen reen jalakset suunnattiin kohti isoisän kotitaloa ja paluumatka alkoi. Vauhti oli kova ja kunnanlääkäri istui vakavana turkissaan. Maitopäniköiden kolina säesti matkantekoa. Joulun kunniaksi kunnanlääkäri saisi hoitaa myös eläinlääkärin viran. Sikaa varten lääkäri oli ottanut mukaansa pirtua.

Maidoton nänni ei enää kelvannut ja Mauno kirkui pirtissä. Kirkuna kuului pihalle saakka. Maunolla oli nälkä ja maito tuli tarpeeseen. Hevosen suu vaahtosi urheilusuorituksen jälkeen. Se kuunteli pihassa kirkunaa pää painuksissa korviaan heilutellen. Hyvää se huuto Maunolle vain teki, Maunosta tuli myöhemmin tenori. Jäinen maito lämmitettiin liedellä ja tuohitratti asetettiin huulille. Maito lämmitti vatsaa ja silmät ummistuivat. Hetkellinen joulurauha saapui jälleen pirtin peräkamariin.

Lääkäri tutki isoäidin perusteellisesti, mutta mitään hälyyttävää hän ei tutkimuksessaan löytänyt. Kaikki näytti normaalilta. Ainoa diagnoosi oli maidon puute. Myös äidin pitäisi muistaa juoda maitoa. Se oli joulukiireessä unohtunut. Lisäksi Mauno oli tullut maailmaan yllättäen ennen aikojaan. Mauno oli koko elämänsä ajan vilkas ja hätäinen kaveri. Lääkäri lohdutti: "Kyllä sitä maitoa sieltä vielä heruu, kunhan vain tissit imemiseen tottuu." Tutkimus oli päättynyt ja seuraava potilas odotti karsinassa.

Emakon nisät olivat kivikovat ja turvonneet. Lääkäri epäili lievää tulehdusta. Porsaat nukkuivat rivissä. Niitä oli huijattu sokerivedellä. Lääkäri kehotti hautomaan nisiä lämpimällä hauteella viikon verran. Sen ajan porsaat saisivat tyytyä lehmän maitoon. Kymmenen porsaan keinoimetys oli kova urakka. Muuta lääkäri ei osannut emakon ja porsaiden hyväksi tehdä. Pirtua ei sikaan tuhlattu.

Tapaninpäivä kului rauhaisasti imetyspuuhissa. Maitoa oli riittävästi. Isoäiti lauloi Maunolle joululauluja. Isoisä hoiti hevosia ja lampaita. Loppuaika kului karsinassa. Rivi ajokoiria seurasi toimitusta. Ne ja isoisäni odottivat pääsyä metsälle. Heti joulun jälkeen isoäitini hanat aukesivat ja Mauno sai aitoa tavaraa. Maunosta kasvoi potra poika ja seitsemäntoista vuoden kuluttua hän oli jouluna etulinjassa. Myös emakko ja porsaat selvisivät koettelemuksestaan ja jo seuraavana jouluna yksi porsaista oli joulupöydässä.

Kari Tuokko