Asiaankuuluvat rytmihäiriöt

Vauva on luonnostaan rytmitön. Vanhemmat pääsevät helpommalla, kun muokkaavat omaa elämäänsä vauvan mukaan. Vastasyntyneen aikakäsitys on kehon määräämä. Hän nukkuu silloin, kun nukuttaa, on hereillä silloin, kun on virkeä ja haluaa ravintoa silloin, kun hänellä on nälkä. Vauvalla kohdussa ollut rytmi jatkuu jonkin aikaa myös syntymän jälkeen. Kohdussa napanuora ruokki vauvaa vuorokaudet läpensä, joten on ihan ymmärrettävää, että sopeutuminen kellon mukaan tapahtuvaan ruokailuun ei heti onnistu.

Ihmisenpoikanen syntyy keskeneräisenä. Vauvan aivot ovat verrattain pienet; reilun neljänneksen aikuisen aivoista. Syntymän hetkellä kehittyneimpiä osia ovat aivojen alaosat (selkäydin ja aivorunko), kun taas ylempi aivokuori on vielä prosessin alussa. Alemmat aivojen osat kontrolloivat suurimmaksi osaksi vastasyntyneen käyttäytymistä. Monia vanhempia hämmentävät vauvanhoitokirjojen väitteet siitä, miten vauvan kuuluu nukkua tietty määrä vuorokaudesta, tai syödä tiettyihin aikoihin, "jotta vatsa saisi levätä". Unen tarve on vastasyntyneilläkin yksilöllistä: jotkut nukkuvat vain 16 tuntia vuorokaudessa, mutta toiset tarvitsevat unta jopa 21 tuntia vuorokaudessa. Ravinnon tarpeessa ja siinä, kuinka usein sitä tarvitaan, on yksilöllisiä eroja myös vauvoilla. Tämä näkyy sekä siinä, kuinka usein vauva haluaa käydä rinnalla että siinä, kuinka pitkään hän haluaa kerrallaan imeä rintaa. On ihan normaalia, että vastasyntynyt haluaa rinnalle niinkin tiheästi kuin tunnin-puolentoista välein. Vauvan saaman riittävän maidon määrän näkee parhaiten siitä, että vauva kasvaa. Maidon määrää ei voi päätellä siitä, kuinka usein tai pitkään vauva imee rintaa. Ravinnon lisäksi rinta merkitsee vauvalle paljon muutakin. Kasvaessaan vauva oppii muitakin keinoja, joilla hän nukahtaa, poistaa tylsyyttä, lievittää kipua ja piristää itseään. Rinnan asema pienenee.

Kitisevä mytty

Vauvan temperamentti määrittää vauvan käyttäytymistä. Pienitarpeinen vauva saattaa olla pitkiä aikoja tyytyväinen sitterissä tai lattialla, kun taas suuritarpeinen vauva haluaa olla paljon sylissä ja rinnalla. Ritva Kuusisto on tehnyt tunnetuksi sanaparin "vauvan kello". Käsite kuvaa sitä, miten vauva vuorokautensa elää. Rauhallisin aika vastasyntyneen kanssa on "virka-aika" eli yleensä juuri se aika, kun isä on töissä. Vauva syö rauhallisesti ja nukkuu päiväunia rauhallisesti. Tilanne muuttuu isän kotiintulon aikoihin. Rauhallisesta ja sopuisasta vauvasta tuleekin kitisevä mytty, joka ei viihdy missään, eikä rintakaan aina auta.Vanhemmat voivat alkaa epäillä maidon riittävyyttä. Vauvan iltakitinän syynä harvoin on maidon riittämättömyys. Myös ne vauvat, joiden äidit luovuttavat vuorokaudessa useita desilitroja maitoa sairaaloiden maitokeittiöihin, ovat levottomia ja rauhattomia iltaisin ennen kuin yöuni vie voiton. Vauva ei suostu millään nukahtamaan ennen kuin puolenyön paikkeilla, minkä jälkeen hän tosin saattaa nukkua 3-5 tuntiakin ihan rauhallisesti. Aamuyöstä rinnallakäynnit jälleen tihenevät, kun vauvan uni kevenee. Jos äiti ottaa vauvan viereen nukkumaan ja imemään, hän saa nukkua muutaman tunnin lisää.

Tiheän imun kausi yllättää

Rankin aika tuoreille vanhemmille on yleensä lapsivuodeaika, joka kestää 5-12 viikkoa synnytyksen jälkeen. Imetyksen opettelun ja maidon muodostumisen vakiintuminen kestää keskimäärin kuutisen viikkoa. Vanhemmuuden alkumetreille kasaantuvat erilaiset oudot ja energiaa vievät asiat, eikä vauvasta huolehtiminen joka päivä ympäri vuorokauden ole hommista helpoin. Muutoksessa ihminen yrittää pitää kiinni siitä, minkä on aikaisemmin kokenut tutuksi ja turvalliseksi. Länsimaissa tuttua ja turvallista usein ovat sovitut aikataulut, ja kun kaikki muu elämässä myllertyy, aikataulujen toivotaan tuovan kaivattua järjestystä elämään. Pientä vauvaa on hyödytöntä lähteä kouluttamaan aikuisen määrittämään aikatauluun. Vauva ei osaa kelloa, eikä hän ole myöskään lukenut niitä vauvanhoito-oppaita, joissa kellonaikoja määritellään. Noin kolmikuisina vauvoille tulee usein "tiheän imun kausi", jonka tarkoituksena nykytietämyksen valossa on ylläpitää sopivaa maidon määrää eikä niinkään pyrkiä lisäämään sitä, kuten aiemmin arveltiin. Äiti on ehkä vasta paria viikkoa aikaisemmin huomannut, ettei joka iltaa enää tarvitsekaan istua sohvalla, ja nyt vauva on jälleen rinnalla koko ajan. Epätoivo iskee moneen äitiin, ja takaraivossa jyskyttää ajatus maidon loppumisesta. "Kun äidin tätikin on aina kysynyt, riittääkö se maito varmasti, ja että kyllä se pian loppuu, kun niin on loppunut kaikilla suvun naisilla aikaisemmin..." Jos vanhemmat jaksavat luottaa rintojen ja vauvan yhteistoimintaan tämän hulinakauden yli, on jälleen suvantovaihe tiedossa – aina siihen asti, kunnes vauva lähtee liikkumaan.

Vauva lähtee liikkeelle

Vauva oppii ensimmäisen elinvuotensa aikana uusia asioita ja aivot kehittyvät, mikä vaikuttaa vauvan elämään muutenkin. Motorinen kehitys ja päivittäin koettu viriketulva poikivat sivujuonteita, jotka vaikuttavat myös imetykseen ja nukkumiseen. Aikaisemmin rauhallisesti imenyt vauva ei enää rauhoitukaan rinnalle, vaan imetystuokio keskeytyy vähän väliä, kun vauva haluaa tarkkailla ympäristöään. Tai nuorempana verrattain pitkiä unipätkiä nukkunut vauva alkaakin heräillä kesken kaiken ja vaatia äitiä rintoineen paikalle, jotta uni tulisi jälleen. Motorisen kehityksen aiheuttamaan hulinakauteen, vauvan käyttäytymiseen tai uneen pituuteen pystyy tuskin vaikuttamaan ravinnon laatua ja määrää muuttamalla. Jälleen kerran voi vanhemmille olla lohdullista kuulla, että he eivät ole yksin hulinoivan vauvan kanssa, vaan samanlaisia elämäntilanteita on Suomi ja maailma pullollaan.

Imetys auttaa eroahditukseen

Eroahdistus vaivaa lapsia yleensä noin 8-10 kuukauden iässä. Jotkut vauvat havahtuvat huomaamaan oman erillisyytensä jo aikaisemmin, joskus jopa noin viiden kuukauden iässä. Äidin häviäminen näköpiiristä saa aikaan hysteerisen itkukohtauksen. Vauvan pitää myös öisin varmistaa, ettei äiti ole kadonnut. Parhaiten tämä onnistuu siten, että vauva viettää yönsä rinta suussa. Epämiellyttävää ja rasittavaa asiaa ei kannata hätyytellä pois: mitä enemmän äiti toivoo, että lapsi jo hieman irtautuisi äidistä, sitä tiukemmin hän pitää kiinni. Kun väsynyt äiti kertoo sukulaisilleen tai ystävilleen, että vauva ei muuta tee kuin roikkuu rinnassa kaiket yöt, hyvää tarkoittavat neuvot sisältävät kehotuksia yövieroittaa vauvan tai antaa lisäruokaa. Joillakin vauvoilla yövieroitus tai lisäruuan antaminen voivat tuottaa tulosta, mutta joissakin perheissä yöt rauhoittuvat, kun äiti päivällä rauhoittaa pari-kolme hetkeä kunnon imetyksille. Jos äiti on kovin uupunut tiheisiin yöimetyksiin, kannattaa imettää tehokkaasti päivällä sen sijaan, että pyrkii korvamaan tai vähentämään imetyksiä. Erinomaisia tilaisuuksia ovat päiväunille imetykset sekä vauvan imettäminen vielä, kun hän on hieman unenpöppörössä. Kun lapsi kasvaa, toisiaan seuraavat vaiheet tulevat harvemmin ja kestävät pidempään. Enää eivät imetys ja vauvan kanssa eläminen ole joka päivä erilaista. Vastasyntyneen vanhempina oleminen poikkeaa melkoisesti puolivuotiaan tai taaperon vanhempana olemisesta.

Imetysuutisia 1/2006, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu @ imetys. fi
Artikkelin lainaaminen suoraan tai epäsuorasti ilman lähdetietoja on kielletty, mutta lainaaminen lähdetietoineen ei-kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.