Imetyksen tuki ry
Imetysuutisia 2/2006, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu (at) imetys. fi
Artikkelin lainaaminen suoraan tai epäsuorasti ilman lähdetietoja on kielletty, mutta lainaaminen lähdetietoineen ei-kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.
Imetys ja hampaat: Äidinmaito - hammaspeikkojen herkkuruokaa? - Jaana Reinikka
Monet äidit ovat sukulaisiltaan, tuttaviltaan tai terveydenhuollon ammattilaisilta usein kuulleet, miten imetystä tulisi vähentää tai lapsi peräti vieroittaa rinnasta siinä vaiheessa, kun ensimmäiset helmihampaat ilmestyvät pieneen suuhun. Perusteluksi voidaan maalata kauhukuvia suuhun mätänevistä hampaista, jotka imetyksestä johtuen jatkuvasti altistuvat happohyökkäykselle, myös öisin. Nykyisten tutkimusten valossa vieroittaminen karieksen ehkäisemiseksi on perusteetonta.
Karieksen synty
Karies, eli kansankielellä hampaiden reikiintyminen, vaatii tapahtuakseen kolme päätekijää: sokeria, happoa ja bakteerin. Näiden lisäksi karieksen syntyyn vaikuttavat mm. perintötekijät (sekä lapsen omat että tämän vanhempien), hammaskiilteen kunto, hampaan muoto, bakteerin siirtyminen vauvan suuhun sekä suuhygieniasta huolehtiminen.
Streptococcus mutans -bakteeri käyttää ravinnokseen ruuasta saatavaa sokeria, lähinnä sakkaroosia. Syömisen yhteydessä tapahtuu happohyökkäys, jolloin bakteerit sokerin avulla valmistavat happamia hampaiden kiillettä pehmentäviä metaboliatuotteita ja näin edesauttavat bakteerin tarttumista hampaan pintaan. Mikäli ravinto sisältää paljon sokeria, ruokaa napostellaan tiheästi pitkin päivää, suuhun on pesiytynyt sopivan kokoinen Streptococcus mutans -bakteerin kolonisaatio, perintötekijät ovat otolliset, hammaskiilteessä vaurioita eikä suuhygieniasta huolehdita, on reikiintyminen hyvin mahdollista.
Äidinmaito ja karies
Äidinmaidon sisältämä sokeri on laktoosia, jota Strep. Mutans -bakteeri ei ensisijaisesti osaa käyttää ravinnokseen. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa (Wright 2001 Erikssonin & Mazharin 1999 mukaan) todettiin, että pelkkä äidinmaito ei ole yhtä kariogeenista kuin äidinmaito yhdistettynä johonkin sakkaroosinlähteeseen. Kariogeeniset bakteerit eivät siis kykene hyödyntämään laktoosia läheskään niin nopeasti kuin sokeria (sakkaroosia). Tämän lisäksi itse äidinmaito sisältää erilaisia antibakteerisia ja entsymaattisia aineita, jotka suojaavat laktoosia hajoamiselta. Laktoosi nimittäin pilkkoutuu pääasiallisesti vasta ohutsuolessa ja näin ollen laktoosi ei edesauta plakin muodostumista samoin kuin sakkaroosi.
Äidinmaito sisältää vähemmän proteiinia kuin monen muun nisäkkään erittämä maito. Pienemmästä määrästä huolimatta äidinmaidon proteiineista mm. laktoferriinillä on erittäin tärkeä osuus puolustusjärjestelmässä. Laktoferriini auttaa suojelemaan imetettyä lasta, sillä se voi tappaa bakteereja, viruksia ja hiivaa, kuten Candidaa. Äidinmaidon lisäksi laktoferriiniä on mm. syljessä, jossa sen tehtävänä on estää bakteeriston kasvu ja kiinnittyminen ikeniin ja hampaisiin. Tämän ominaisuutensa vuoksi sitä on nykyään lisätty moneen terveysvaikutteiseen hammastahnaankin. Laktoferriinin lisäksi maidon sisältämä kaseiini suojaa hampaita muodostamalla niiden pinnalle kalvon, joka heikentää plakin muodostamien happojen aiheuttamia tuhoja hammaskiilteelle. Myös maidon kalsium ja fosfori suojaavat hampaita kariesta vastaan kiillettä vahvistamalla.
Syljen osuus karieksen synnyssä
Sylki on etenkin hampaiden voinnin osalta tärkeä. Se on suun talonmies, joka pitää puhtaana, poistaa vieraat ja korjaa vahingot. Syömisen jälkeen syljen tehtävänä on palauttaa suun pH-arvo sekä neutraloida happohyökkäys huuhtomalla hampaan pintoja ja laimentamalla happoja. Suun puhdistaminen kestää keskimäärin 30 minuuttia. Öisin sylkeä erittyy vähemmän kuin päivisin. Tämä on yksi niistä syistä, joilla usein perustellaan yöimetysten lopettamisen tarvetta. Toisaalta jo mainitussa ruotsalaisessa tutkimuksessa todettiin pelkän äidinmaidon pH:ta alentavan vaikutuksen olevan pieni verrattuna äidinmaidon ja muun ruuan yhdistelmän aiheuttamaan pH:n laskuun.
Voidaan siis ajatella, että mikäli hampaat on kunnolla puhdistettu muusta ruuasta ennen yöunille menoa, yölliset äidinmaitohuikat eivät merkittävästi lisää karieksen riskiä.
Historiallisia todisteita
Hammaslääkärit Brian Palmer ja Harold Torney ovat laajasti tutkineet ihmisten kalloja 500-1000 vuoden takaa. Tutkimusten perusteella he ovat tulleet siihen tulokseen, että ennen pulloruokinnan keksimistä hammaskarieksen esiintyminen imeväisillä oli erittäin harvinaista. Ylipäätään suun terveys esihistoriallisella ajalla on ollut parempi kuin nykyään. Eräät toiset alkuperäiskulttuureita käsittelevät tutkimukset antavat tuloksia siitä, että vaikka kulttuuriin kuului vauvantahtinen imetys myös öisin 18-36 kuukauden ikään, lasten karies oli äärettömän harvinainen sairaus.
Kun ajatellaan, miten imetys ja pulloruokinta eroavat toisistaan, saadaan lisää perusteluita väitteelle, ettei imetys itsessään ole hampaille vaaraksi. Kun lapsi imee rintaa, nännin kuuluu olla syvällä suussa pehmeän suulaen alueella. Maito tulee rinnasta suoraan nielun alkuun, eikä keräänny suuhun lammikoiksi. Lisäksi rinnasta ei maitoa tule tasaiseen tahtiin, vaan herumisten mukaan. Yhden imetyskerran aikana heruminen tapahtuu keskimäärin 2,2 kertaa. Kertojen välissä voi olla erimittaisia taukoja, ennen kuin vauva aloittaa heruttamisen uudelleen.
Pulloruokinnassa toki vähän pullotutista riippuen maitoa tulee tasaisempaan tahtiin pullon ollessa kallistuneessa asennossa vauvan suussa. Lisäksi harvoin vauvalle tarjotaan pullotuttia yhtä syvälle suuhun kuin rintaa, jolloin pullosta valuva maito pääsee kerääntymään myös hampaiden lähelle lammikoiksi. Pulloruokinnassa myös tuttipullon tutti estää syljen pääsyn yläetuhampaita puhdistamaan, jolloin karies pääsee helpommin kehittymään nimenomaan yläetuhampaiden pinnoilla. Kariesta ajatellen ei suositellakaan, että vauva laitettaisiin nukkumaan pullo suussa, tai että sitterissä tai vaunuissa makaavalle vauvalle pullo tuettaisiin suuhun.
Puhdas suu – terveemmät hampaat
Kun vauva syntyy, hänellä ei ole kariesta aiheuttavaa bakteerikolonisaatiota suussaan. Kuitenkin hampaiden puhkeamisen aikaan vauvojenkin suuhun siirtyy bakteereja läheisten ihmisten välityksellä. Tätä bakteerien siirtymistä edesauttavat mm. tutin/lusikan puhdistaminen vanhemman suussa, suukottelu suulle, sekä vauvalle tarjottavan ruuan maistaminen. Bakteerin siirtymisessä vauvan suuhun puhutaan ns. ”tartunta-ajasta”, joka alkaa noin 6 kuukauden kohdalla ensimmäisten hampaiden puhjetessa ja päättyy noin 24 kuukauden kohdalla, jolloin yläposkihampaat puhkeavat. Mitä terveemmät hampaat vanhemmilla on, sitä terveempinä voidaan olettaa vauvankin hampaiden pysyvän.
Hyvästä suuhygieniasta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää jokaiselle. Tästä syystä suositellaan, että vauvan hampaita aletaan puhdistaa heti, kun ensimmäiset maitohampaat puhkeavat. Jo sitä ennen vauvaa voi totuttaa suun puhdistamiseen esimerkiksi pyyhkimällä ikeniä sormen ympäri kiedotun kostean harson kulmalla. Viimeistään ensimmäisten poskihampaiden puhjettua kannattaa tosin ottaa vauvan suuhun sopiva hammasharja käyttöön. Sillä saa huomattavasti helpommin puhdistettua ruuantähteet poskihampaiden purupintojen pienistä kolosista. Hammastahnan käyttöön saa ohjeet oman kunnan hammashoitolasta.
Australialaisen tutkimuksen (Hallett, O'Rourke 2003) mukaan ennen 12 kuukauden ikää aloitettu säännöllinen hampaiden puhdistus harjaamalla vähensi olennaisesti lasten hampaiden reikiintymistä. Saman tutkimuksen mukaan vuotta lyhyempi imetys, maito- tai mehupullon kanssa nukkumaan laittaminen sekä tiheät huikat pullosta voivat merkittävästi lisätä kariesriskiä.
Useiden tutkimusten mukaan ei voida suoraan sanoa, että yksinomaan imetys olisi kariesriskiä suurentava tekijä. On totta, että lasten ruokatottumukset ovat muuttuneet huomattavasti, ja jo tämän voidaan olettaa lisäävän hampaiden reikiintymistä. Kuitenkaan vieroittamiskäsky tai -kehotus eivät ole oikea ratkaisu karieksen ehkäisyyn. Sen sijaan tulisi opastaa hyvään suuhygieniaan jo pienestä pitäen. Imetyksen pituus – myös yöimetyksiä koskien – ei ole hammaslääkärin asia, vaan yksinomaan äidin ja lapsen välinen asia.
Kirjoittaja on kolmen lapsen (-01, -04 ja -06) äiti, yhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 2003 ja yhdistyksen imetyskouluttaja vuodesta 2006
Lähteet:
Wright, Nancy E. 2001. Breastfeeding and Dental Health. Breastfeeding Update, volume 1, issue 1. Breastfeeding coalition, San Diego County.
Valaitis, R, Hesch R., Passarelli, C., Sheehan, D., Sinton J. 2000. A Systematic Review of the Relationship Between Breastfeeding and Early Childhood Caries. Canadian Journal of Public Health, volume 91, no. 6, 411-417
Hallett, KB., O'Rourke, PK. 2003. Social and behavioural determinants of early childhood caries. Australian Dental Journal 2003:48:1
Ribeiro, N.E.M. & Ribeiro M.A.S. 2004. Breastfeeding and early childhood caries: a critcal review. Journal de Pediatria. Sociedade Brasileira de Pediatrie, Vol 8, no. 5, 199-210
Kämäräinen, R. 2005. Imetys ja karies. Suomen Hammaslääkärilehti 15/2005, 878-881
Hanson L.A. 2004. Immunobiology of Human Milk: How Breastfeeding Protects Babies. Pharmasoft Publishing, Texas, USA
Alaluusua S. Et al 1990. Prevalence of caries and salivary levels of mutans streptococci in 5-year-old children in duration of breast feeding. Scand J Dent Res. Jun; 98(3):193-6
Palmer B. 2000. Infant Dental Decay: Is it related to Breastfeeding? http://www.brianpalmerdds.com/pdf/caries.pdf
Mohrbacher, N. & Stock, J. 2005. The Breastfeeding Answer Book. La Leche League International, Illinois, USA