Imetyksen tuki ry

Imetysuutisia 1/2002, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu (at) imetys. fi
Artikkelin lainaaminen suoraan tai epäsuorasti ilman lähdetietoja on kielletty, mutta lainaaminen lähdetietoineen ei-kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.

Miten imetys ja neuvola kohtaavat? - Kirsi Otronen

sisältö:
Neuvolan roolista
Imetysohjaus eri-ikäisillä vauvoilla
Vauvan kasvu ja kasvukäyrät

Monenlaisia tarinoita on kuultu neuvolasta ja imetyksestä - joku on saanut "tädiltä" pulmiinsa niin loistavat vinkit ja juuri oikeat tukevat sanat, että kiittää neuvolaa koko imetyksensä onnistumisesta. Toinen on järkyttynyt "neljän tunnin välein viisi minuuttia kerrallaan" -ohjeista , joita ei ehkä itse edes harkinnut noudattaa, muttei haluaisi muillekaan moista neuvottavan. Tässä artikkelissa valotetaan terveydenhoitohenkilöstön näkökulmasta, miten imetys ja neuvola kohtaavat ja millaista imetys– ja muutakin tukea terveydenhoitajat voivat lapsiperheelle tarjota. Onnistunut suhde äidin ja terveydenhoitajan välillä vaatii vuorovaikutusta molemmilta osapuolilta. Äitejä on moneksi ja terveydenhoitajakaan kun ei kristallipallosta näe haluaako esimerkiksi silminnähden väsynyt äiti tsemppiä ja kannustusta imetyksen jatkamiseksi vai toivooko mielessään hyväksyntää ja tukea vieroitusajatukselle ja korvikemaitoon siirtymiselle.

Jo raskauden aikana on hyvä keskustella odottavan äidin kanssa hänen ajatuksistaan imettämisestä. Jos odottava äiti kertoo, etteivät esimerkiksi hänen sisarensa ole pystyneet imettämään, on hyvä tarkastella ja kysellä asiasta lähemmin. Mielikuviin imetyksen onnistumisesta vaikuttavat erityisesti äidin naispuolisten sukulaisten ja ystävien kertomukset imettämisestä ja siinä onnistumisesta. Onko varhaiseen imetyksen lopettamiseen johtanut kenties jotkut toimintatavat tai kenties ohjauksen ja tuen puute?

Äitien on joskus vaikea mieltää, miksi kannattaa puhua imetyksestä jo raskauden aikana. Raskaana oleva nainen on keskittynyt tulevaan synnytykseen eikä näe tärkeäksi miettiä imetystä. Imetykseen ja hoivaamiseen liittyvistä mielikuvista puhuminen valmistaa äitiä näkemään imetyksen luonnollisena osana vauvan hoivaa. Myös tulevan isän mielipiteillä on merkitystä äidin motivoitumiseen imettämään.

Nykypäivänä on äitien joskus vaikeaa antautua vauvan tarpeille ja ymmärtää sitoutumisen merkitystä. Me aikuisina olemme kovin itsenäisiä ja taidamme välillä toivoa, ettei vauvammekaan niin paljon tarvitsisi meitä. Vauva ja imettäminen sitoo äitiä. Kunpa osaisimme nähdä sen hyvänä ja tarpeellisena vaiheena äitinä olemisessa ja vauvan kasvulle tärkeänä vaiheena. Vauvan tarpeisiin vastaaminen tuottaa parhaimmillaan äidille syvää tyydytystä.

Perhevalmennuksessa ja vastaanotolla tulevalle äidille ja isälle kerrotaan vauvamyönteisyysohjelmasta ja seikoista, jotka vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. Seuraavat asiat käydään perheiden kanssa läpi:

Luottamuksellisen suhteen syntyminen äidin ja terveydenhoitajan välille auttaa äitiä luottamaan ohjaukseen ja omiin kykyihinsä. Suhteen tulee olla tasavertainen, ja äidillä on oikeus kokea tukea ja empaattisuutta terveydenhoitajan taholta. Imetysohjauksen tulee lähteä äidin tarpeista. Terveydenhoitajalta vaaditaan ajan tasalla olevia tietoja imetysongelmien ratkaisemiseksi. Neuvolan rooli on tärkeä äidin ja perheen tukemisessa imetyksessä ensimmäisen vuoden aikana. Parhaimmillaan tuki on empaattista ja kannustavaa. On myös tärkeää, että hoitohenkilökunnan, eli terveydenhoitajien ja lääkäreiden ohjaus on yhdensuuntaista ja ajan tasalla olevaa. Äideillä ja perheillä on oikeus siihen. "Auktoriteettien" ohjaus on aina suuntaa antavaa, ei koskaan ehdotonta totuutta edustavaa. Jokainen äiti ja perhe tietää mikä vauvalle ja heille on parhaaksi. Neuvolan rooli on tarjota ja esitellä eri vaihtoehtoja, joista perheet voivat valita tai muokata itselleen sopivia käytäntöjä.

paluu alkuun

Imetysohjaus eri-ikäisillä vauvoilla

Vastasyntyneet
Äidin ja vauvan kotiuduttua sairaalasta on tärkeää, että äiti saa pian yhteyden terveydenhoitajaan. Kotikäynti olisi hyvä tehdä 1-3 päivän sisällä kotiutumisesta. Ensimmäisinä päivinä on paljon kysymyksiä ja epävarmuuskin voi vaivata, joten terveydenhoitajan kotikäynti on tervetullut apu äidille. Ja jos imetyksessä on ollut ongelmia, on sitä tärkeämpää, että apua ja tukea on saatavilla. Tuki on usein sitä, että on läsnä ja kuuntelee äitiä.

Kotikäynnillä tarkistetaan imetysasento ja vauvan imemisote. Äiti tarvitsee kannustusta ja tietoa lapsen tarpeista, tiheistä syömisistä ja pitkistä imetyksistä. Vauvan halu olla tiiviisti pitkiä aikoja rinnalla voi hämmentää ja väsyttää äitiä. Se on luonnollista, mutta onneksi muutamassa viikossa äiti voi jo havaita milloin vauva syö, milloin heruttelee, milloin nukkuu rinnalla.

Rintakumin käyttö tai lisämaidon antaminen kotiintulovaiheessa ovat asioita, jolloin äiti tarvitsee erityistä tukea. Ohjaus ja harjoittelu rintakumista luopumiseen vaatii äidiltä voimia ja kärsivällisyyttä. Olisi hyvä, että terveydenhoitaja olisi yhteydessä perheeseen tai tapaisi perhettä muutaman päivän välein, jotta äitiä ei kohtaisi "uskonpuute" ja äiti saisi varmuutta imettämiseen ilman rintakumia. Joskus vauva oppii kertaharjoittelulla ja joskus kumista irrottautuminen vie viikkoja. Mutta lähes aina se on mahdollista!

Varhaisvaiheessa lisämaidon antaminen heikentää äidin maidonerityksen kunnollista käynnistymistä. Äiti tarvitsee tukea ja ohjausta lisämaitomäärien vähentämiseksi ja varmuuden siitä, että vauvan paino nousee. Pienimaitoisia äitejä ei ole olemassa, vaan periaatteessa jokaisella imettävällä äidillä on sopiva määrä maitoa omalle jälkeläiselleen! Tätä hienoa luonnonmukaista systeemiä voivat haitata lisämaidon antaminen, väärät ohjauskäytännöt sairaalassa ja ensiviikkoina tuen ja ohjauksen puute.

Mielenkiintoinen kysymys on, miksi jotkut äidit uskovat ja luottavat itseensä imettäjänä ja toiset äidit eivät? Mikä on se sisäänrakennettu mekanismi, joka meitä ohjaa tässä asiassa. Onko sillä jotain tekemistä itsetunnon kanssa?

0-1 kuukausi
Ensimmäinen kuukausi on vaativaa aikaa imettävälle äidille: uusi elämäntilanne, raskaudesta ja synnytyksestä toipuva keho ja vierellä vastasyntynyt vauva tarpeineen. Imetyskin vaatii opettelua ja harjoittelua. Mutta kun ensimmäinen kuukausi on takana, niin sitten usein helpottaa!

Tilastojen mukaan lisämaito aloitetaan usein jo ensimmäisen kuukauden aikana. Todellista tarvetta lisämaidolle on kuitenkin paljon harvemmin kuin mitä se aloitetaan. Viikottaiset käynnit neuvolassa ovat usein tarpeellisia: äiti näkee ja kuulee, että vauva kasvaa ja kehittyy hyvin. Näin kasvaa samalla äidin itseluottamuskin! Joka käynnillä on hyvä keskustella imetyksen sujumisesta ja äidin jaksamisesta. Pelkkä lapsen punnitseminen ja mittaaminen ei siis riitä. On tärkeää, että jää aikaa juttelulle.

Aika tyypillistä on, että äiti kertoo 4-6 viikon ikäisen vauvan "hötkyilevän" rinnalla: vauva hamuilee kovasti, tarttuu rintaan, päästää rinnasta irti, vetää itseään rinnasta poispäin jne. Äidille tulee helposti mieleen, että eikö vauva saa rinnasta maitoa, kun noin käyttäytyy. Itsekään en ole mistään selitystä löytänyt vauvan tuon kaltaiselle "käytökselle". Mutta hyvin tyypillistä se on. Hötkyily kestää aikansa ja yleensä vauva lopuksi rauhoittuu imemään. Nämä vauvat kasvavat yleensä erinomaisesti. Olen ajatellut, että tuon ikäinen vauva reagoi niin voimakkaasti ympäristön kaikkiin ärsykkeisiin, että erityisesti iltaisin on sitten vaikea rauhoittua rinnalle imemään.

2-3 kuukausi
Tässä vaiheessa äidit yleensä kertovat, että imetys sujuu. Maidoneritys on tasaantunut kysyntää vastaavaksi. Väsymyskin alkaa hellittää. Vauvat yleensä heräilevät vielä öisin syömään, mutta usein perheissä on jo tutut tavat, miten yösyötöt sujuvat.

Kolmen kuukauden ikäisillä voi olla imemislakkoa, silloin äitiä ohjataan ottamaan vauva rinnalle vähän unisena tai vielä nukkuvana. Myöskin syömistilanteen rauhoittaminen toisessa huoneessa tai vaikkapa pimeässä kylpyhuoneessa voi auttaa. Äidin kannattaa näissä tilanteissa miettiä myös ruokavaliota ja tuoksuja, etteivät uutuudet kiusaa vauvaa.

Vauvalla voi olla jo viitteitä ateria- tai päivärytmistä. Lohdutan usein vanhempia, että kyllä se löytyy. Vauvalla on ajoittain tiheän imemisen kausia, jolloin vauva päivän tai kahden ajan haluaa olla koko ajan rinnalla. Äidistä voi herkästi tuntua, ettei vauva varmaankaan saa mitään rinnasta. Mutta vauva vain näin lisäilee tiheillä imuilla maidon määrää omaa kasvuaan vastaavaksi. Hyvä muistisääntö on, että jos vauva käy rinnalle imemään, hän aina ottaa rinnasta jotakin. Vauvalla on voimakas eloonjäämisvietti eli vauva kyllä protestoi voimakkaasti, jos rinnasta ei maitoa tulisi.

4-6 kuukausi
Imetyksestä keskustellaan jokaisella neuvolakäynnillä. Se on tärkeä osa äidin ja vauvan suhdetta, joten on tärkeää, että tähän merkitykselliseen asiaan kiinnitetään huomiota.

Monesti äidit ja joskus terveydenhoitajatkin tulkitsevat vauvan yöheräilyt tässä vaiheessa ravinnon riittämättömyydestä johtuvaksi! Kyse ei ole yleensä kuitenkaan siitä, vaan nelikuisen vauvan normaaliin kehitysvaiheeseen kuuluu uusien taitojen oppimisen myötä yöheräilyt. Aina kun lapsi oppii jotain uutta, esimerkiksi kääntymään vatsalleen, ryömimään, se tekee lapsen yöunestakin levotonta. Soseiden aloittamisella tässä vaiheessa ei yöunta paranneta! Jos vauva kasvaa tasaisesti, ei ole mitään kiirettä aloittaa kiinteiden ruokien syöntiä vielä 4kk iässä! Vain pienipainoisena syntynyt tai äidinmaidon korviketta pelkästään saava vauva tarvitsee jo 4kk iästä soseaterioita täysipainoisen ravitsemuksen turvaamiseksi.

Eli imettävä äiti voi huoletta nauttia imetyksen helppoudesta ja siirtää soseruokien aloitusta tuonnemmaksi. Kunpa neuvolassakaan ei aina markkinoitaisi soseiden aloitusta 4kk iässä! Kansainvälinen suositushan on, että soseet voidaan aloittaa vasta 6kk iässä, jos vauva kasvaa ok. Sitten kun soseet aloitetaan, kannattaa aterian aluksi ensin imettää ja sitten vasta maistella soseita.

6-12 kuukausi
Tässä vaiheessa imetys sujuu kuin "rutiinilla". Vauvan hetki rinnalla voi olla pikatankkaus, joskus leikillistä äidin ja vauvan vuorovaikutusta ja toisinaan vauvalle ihanaa autuutta ja rauhoittumista ympäröivän todellisuuden vilskeestä. Ajatus vieroituksesta käy joidenkin äitien mielessä. On tärkeää, että terveydenhoitaja tukee äitiä tämän päätöksissä, myös silloin, kun äiti on päättänyt imettää pitkään. Ratkaisu on aina äidin ja vauvan, ei koskaan minkään muun tahon.

Yösyötöt puhuttavat äitiä usein. Jälleen kerran on tärkeä kuunnella äitiä ja tukea häntä ratkaisuissaan. Jos äidin voimavarat ovat koetuksella, niin silloin voi äidille ohjata "unikoulun" ohjeita. Mutta korostan, että ko. ohjausta vain silloin, kun äiti on siihen valmis ja kokee olevansa hyvin uupunut yöheräämiseen.

paluu alkuun

Vauvan kasvu ja neuvolan kasvukäyrät

Kasvu on yksi hyvä mittari myös imetyksen sujumisesta. Kasvu eli grammat ensi viikkoina kertovat hyvin, että maidoneritys on hyvin käynnissä, vauva osaa imemällä ottaa ravintoa ja osaa käyttää maidon kasvamiseensa. Tyypillistä lapsen kasvulle on koko lapsuusiän, että kasvu on tasaista. Imetetty vauva ei ole koskaan lihava. On vain hyvän kasvun merkki, että vauvalla on "makkaroita" reisissä, käsivarsissa ja leuan alla! Kasvukäyrä näyttää myös pidemmällä aikavälillä selvät poikkeamat kasvussa, sellaisetkin, joita on vaikea päätellä pelkistä luvuista. Kasvuun toki vaikuttavat saadun ravinnon ja imeytymiseen lisäksi perimä ja yksilöllinen kasvutapa.

Täysimetetyn vauvan painokäyrä nousee aluksi voimakkaasti ja tasaantuu sitten n.6kk iässä, jolloin lapsen energiankulutus selvästi lisääntyy liikkeelle lähtemisen myötä. Joskus nopea alkukasvu tasaantuessaan näyttää neuvolan käyrillä siltä, kuin vauvan kasvu hidastuisi liikaakin 4-6 kk:n iässä, ja moni aloittaa kiinteät ruoat tällaisen "notkahduksen" vuoksi. Turhaan - jos kyseessä on siihen asti hyvin täysimetyksellä kasvanut lapsi. Vain pienipainoisena syntynyt tai pelkästään äidinmaidonkorviketta saava vauva tarvitsee jo 4 kk:n iästä soseaterioita täysipainoisen ravitsemuksen turvaamiseksi.

Painon seuranta ei ole kuitenkaan ainoa kriteeri kotioloissa imetyksen sujumisesta ja maidon erittymisestä. Vanhemmat voivat päätellä vauvan kasvavan, mikäli hän pissaa ja kakkaa ja tietenkin käy rinnalla imemään. Vauva saavuttaa syntymäpainonsa 1-2 viikon iässä viimeistään. Yleensä painoa seurataan viikon välein ensimmäisenä kuukautena. Jos ensi viikkoina on epäilyä kasvun käynnistymisestä, voidaan vauvaa punnita useamminkin. Syöttöpunnitus (vauva punnitaan ennen ja jälkeen syötön) on usein tarpeeton eikä kerro läheskään aina imetyksen sujumisesta. Vauva nimittäin imee eri tavoin eri aterioilla, joten syöttöpunnitus ei anna kokonaiskuvaa lapsen imemisestä

WHO tutkii parhaillaan eroavatko täysimetettyjen lasten kasvukäyrät korviketta saaneiden ja/tai aikaisin kiinteitä ruokia saaneiden lasten kasvukäyristä. Alustavia tutkimustuloksia käyrien eroavaisuuksista löytyy Internetistä mm. osoitteesta: http://www.promom.org/bf_info/growth.html

Miten imetys ja neuvola kohtaavat - artikkelien kirjoittaja Kirsi Otronen toimii vastaavana terveydenhoitajana Helsingin Oulunkylän terveysasemalla. Kirsillä on kaksi lasta. Esikoisen kanssa Kirsillä oli imetysongelmia eikä hän silloin kokenut saavansa mistään apua eikä tukea. Ritva Kuusisto oli se henkilö, joka pysähtyi kuuntelemaan ja Kirsi sai avun. Imetysasioista on omien kokemusten myötä tullut Kirsille sydämen asia. Kirsi toimiikin myös Oulunkylän imetystukiryhmän vetäjänä ja lisäksi varapuheenjohtajana BFHI-vauvamyönteisyyskouluttajat ry:ssä.

paluu artikkelien pääsivulle