Äitien imetyskokemukset internetin keskustelukanavilla
Turun Ammattikorkeakoulussa tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata äitien imetyskokemuksia internetin keskustelukanavilla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille äitien imetyskokemuksia sekä korostaa terveydenhoitajan antaman yksilöllisen imetysohjauksen tarvetta ja merkitystä lapsiperheen hyvinvoinnin lisääjänä.
Imetys eli rintaruokinta on luonnollinen imeväisikäisen ruokintatapa, ja rintamaidolla on monia terveydellisiä ja ravitsemuksellisia etuja sitä korvaaviin vaihtoehtoihin verrattuna. Rintamaidossa on hyvin imeytyvässä muodossa kaikki terveen lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana tarvitsemat ravintoaineet D-vitamiinia lukuun ottamatta. Onnistunut imetys luo hyvän pohjan äiti-lapsisuhteen kehittymiselle, mikä edesauttaa lapsen myöhempää tasapainoista kehittymistä Imetys on sekä terveydellinen, ravitsemuksellinen että psykologinen etu niin lapselle kuin äidillekin. Lisäksi imettäminen on helpoin, hygieenisin ja taloudellisin tapa ruokkia imeväistä.
Rintamaito on ainutlaatuinen, muuttuva ja yksilöllinen ihmislapsen tarpeisiin suunniteltu ravinto. Ihmisen maidon proteiini- ja rasvasisältö viittaavat lajiin, jolle on tyypillistä tiivis kontakti ja tiheä syöminen. Rintamaito ei ole tapa, jolla lapsen ravitsemukseen tuodaan tietty lisäarvo, vaan se on ennemminkin luonnon suunnittelema ravintosisältö lapselle. Äidin oma maito on yleensä myös optimaalisin vaihtoehto myös sairaalle tai ennenaikaisesti syntyneelle vauvalle. Ja kuten muidenkin nisäkkäiden maito, se on lajispesifiä.
Rintamaidon ravitsemukselliset edut säilyvät imeväisen kasvaessa. Rintamaito ei missään vaiheessa muutu "sokerivedeksi" tai "vähärasvaiseksi". Esimerkiksi 1-2 v lapsi saa puolesta litrasta rintamaitoa (kaksi tai kolme kunnon imetystä) 95 % päivän C-vitamiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta ja 31 % energiantarpeesta.
Äidinmaidon vaikutuksia lapsen ja imettävän äidin terveyteen on tutkittu runsaasti. Useat tutkimukset ovat osoittaneet rintaruokinnan edistävän lapsen terveyttä ja äidinmaidon olevan ravitsemuksellisesti parasta ravintoa imeväisikäiselle. Korvikeruokinta on yhdistetty lisääntyneeseen sairastumisriskiin esimerkiksi tiettyihin lapsuusiän syöpiin sekä tyttölasten riskiin sairastua rintasyöpään aikuisiässä. Pitkään jatkuva imetys alentaa äidin riskiä sairastua rintasyöpään kohtu- ja munasarjasyöpään sekä osteoporoosiin. Kolmea lasta imettäneillä äideillä todettiin 50 % pienempi riski sairastua rintasyöpään. Jo pelkkä raskaus pienentää riskiä 7 % ja lisäksi jokainen imetysvuosi 4,3 %. Rintasyöpään sairastuu elämänsä aikana noin joka kymmenes suomalaisnainen.
Imetyssuositukset ja WHO-koodi
Sosiaali- ja terveysministeriön Lapsi, perhe ja ruoka – oppaan mukaan täysimetystä suositellaan nyt Suomessakin siihen asti, kunnes vauva on kuusi kuukautta ja imetyksen jatkamista muun ruuan ohella vuoden ikään asti. WHO:n tavoite, johon Suomi on sitoutunut, on saada kaikista lapsista täysimetettyjä neljän kuukauden iässä ainakin 80 %. Tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Vuonna 2000 Suomessa oli neljän kuukauden ikäisistä lapsista täysimetettyjä vain 14 %, Ruotsissa 68 % ja Norjassa 44 %. WHO ja Unicef suosittelevat kuuden kuukauden täysimetystä sekä osittaista imetystä kahteen ikävuoteen asti tai yli.
Suomessa nämä imetyssuositukset eivät tällä hetkellä toteudu. Niiden tarkoitus ei kuitenkaan ole sanella kenellekään, miten tai miten kauan pitäisi imettää. Äitien pitäisi saada itse valita, miten kauan he imettävät. Liian monen äidin imetys päättyy aiemmin, kuin he itse olisivat halunneet.
Kaupallinen tiedonvälitys, mainonta ja median luomat mielikuvat imetyksestä voivat vaikuttaa imetyspäätöksiin. Mainontaa onkin pyritty rajoittamaan kansainvälisesti WHO:n aloitteesta. WHO-koodi koskee terveydenhuoltohenkilöstöä ja kaikkia niitä, jotka myyvät, valmistavat tai markkinoivat äidinmaidonkorvikkeita. Ydinsisältönä koodissa on, että rintaruokintaa tulee edistää ja jakaa puolueetonta tietoa. Koodi muun muassa kieltää äidinmaidonkorvikkeiden mainonnan terveydenhuollon tiloissa. Suomi on sitoutunut noudattamaan koodia vuodesta 1994 lähtien.
Imetysohjaus
Vauvalehden internetsivuilla (Hemanus 2005) on selvitetty, kuinka tärkeänä asiakkaat pitävät neuvoloiden palveluja ja neuvolan antamaa imetysohjausta ja kuinka tyytyväisiä he ovat niihin. Sekä äitiys- että lastenneuvoloiden kohdalla tärkeimmiksi asioiksi nousivat terveydenhoitajan asiantuntemus ja tiedot. Kritiikkiä vastaajat antoivat erityisesti lastenneuvoloiden imetysohjauksesta. Yli puolet vastaajista koki, ettei neuvolassa ole aktiivisesti ohjattu imetystä. Vastaajien mielestä neuvoloissa myös ohjataan liian helposti vauvan pulloruokintaan, vaikka äiti haluaisi jatkaa imetystä.
Tarkan (1996) väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että 37 % äideistä ei ollut saanut ollenkaan tai melko huonosti imetysohjausta neuvolan terveydenhoitajalta ja yli puolet äideistä mainitsi, että terveydenhoitajan kannustus imettämiseen oli korkeintaan kohtalaista tai vähäistä. Varsinkin ne äidit, joilla imetys ei onnistunut toivotulla tavalla, olisivat halunneet raskauden aikana enemmän tietoa imetykseen liittyvistä asioista terveydenhoitajalta.
Imetysohjausta antavalle terveydenhuoltoalan ammattilaiselle on erittäin tärkeää itse perusteellisesti ymmärtää rintamaidon ja sen puuttumisen merkitys lapselle ja perheelle. Vanhemmilla on oikeus tehdä tietoinen päätös siitä, miten haluavat ruokkia vauvansa. Vasta, kun äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä synnytyssairaalan ohjaukseen ja -valmennukseen sisällytetään tieto imetyksen eduista ja rintamaidon immunologisesta suojasta (ja niiden puuttumisesta, jos lasta ei imetetä), voivat vanhemmat tehdä tietoisen valinnan.
Tutkimuksen kohde ja tutkimuksen toteuttaminen
Tutkimuskohteena oli kolme internetissä toimivaa keskustelukanavaa; www.kaksplus.fi, www.vauva-lehti.fi sekä www.perheklubi.net. Kanavat ovat yleisesti lapsiperheiden tiedossa olevia keskustelufoorumeita, joiden tunnettavuus on korkea ja keskusteluun osallistuvia nimimerkkejä runsaasti. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin poimimalla helmi-huhtikuussa 2006 keskustelukanavilla olevia keskustelun avauksia eli näytteitä internetistä löytyvistä keskustelukanavien oletusnäkymistä. Näkymä tarkoittaa monitoriin kerralla avautuvien otsikoiden listaa.
Tässä opinnäytetyössä käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä lähestymistapaa. Tutkimuksessa käytettiin analyysiyksikkönä ajatuskokonaisuuksia; äidin suoraa kuvausta kokemuksistaan imetykseen tai imetystilanteeseen liittyen. Systemaattisella satunnaisotannalla valituista keskustelunavauksista eli näytteistä poimittiin tutkimukseen analyysiyksikön ohjaamat alkuperäisilmaisut (n=100).
Tutkimusaineiston analysointi ja käsitteellistäminen kuvattiin sekä sanallisesti, että havainnollisena kuviona. Tutkimusaineisto ryhmiteltiin sisältöjen perusteella kolmeen pääkategoriaan. Ne luotiin äitien kokemusten perusteella syntyneistä pelkistetyistä ilmaisuista.
Tutkimustulokset
Ensimmäinen pääkategoria ”kokemukset vauvan käyttäytymisestä” sisälsi äitien kuvauksia lapsen käyttäytymisestä rinnalla imetystilanteessa tai muuten imetykseen liittyen. Tässä kategoriassa kuvattiin itkua sekä imetysvaikeuksia. Äidit kuvasivat, kuinka vauva lakkoili, raivosi tai riehui rinnalla, hylki toista rintaa tai ei alkanut lainkaan imemään. Eräs äiti kuvasi imetysvaikeuksiaan näin: "Tyttö on 6 kuukautta ja jo pitkään hylkinyt vasenta rintaa". Vauvan itkua kuvattiin tähän tapaan: ”Tyttö on itkenyt usein, mutta ei jaksa syödä tai sitten äheltää rinnalla” ja ”Lapsi ei jaksa imeä tyhjää, vaan itkee”.
Toinen pääkategoria, ”psyykkiset kokemukset”, sisälsi äitien kokemuksia peloista, huolista, toiveista, haluista, epäonnistumisesta tai tyytyväisyydestä imetyksen suhteen. Äidit kuvasivat toiveitaan täysimetys-, ja imetysajan kokonaispituudesta tai esimerkiksi halusta vähentää tai lopettaa yöimetykset. Pelot imetyksen loppumisesta sekä huolet terveyskysymyksistä liitettiin tähän kategoriaan. Samaan kategoriaan liitettiin myös ilmaisut äitien tyytyväisyydestä imetyksen sujumisesta sekä tunteet koetun epäonnistumisen hyväksymisen vaikeudesta. Äidit kokivat huolta sekä omasta että lapsensa terveydestä, kuten ”…voiko ruokamyrkytyksen saaneena imettää?” ja ”…olen yrjötaudissa... kannattaako imettää vauvaa..”. Eräs äiti kuvasi kokemustaan seuraavasti: ”Pelkään, että imetys hiipuu ja maidontulo loppuu kokonaan, ellen tee jotain ja pian”. Äidin matkalle lähtö nostatti pelkoa imetyksen sujumisesta seuraavasti: ”Olen tähän asti täysimettänyt lastani ja pelkään, että reissun vuoksi maidontulo lopahtaa”.
Tarve olla itse osana vauvan kasvun ja kehityksen osatekijänä oli ilmeinen. Eräs osittaisimettävä äiti koki haluavansa lisätä äidinmaidon määrää lapsensa ravitsemuksessa seuraavasti: ”Olen ensin yrittänyt antaa rintamaitoa ja sen jälkeen korviketta… mutta välillä toivoisin, että voisin antaa rintamaitoa enemmän..”. Samaan kategoriaan liitettiin myös ilmaisut äitien tyytyväisyydestä imetyksen sujumisesta sekä tunteet koetun epäonnistumisen hyväksymisen vaikeudesta: ”Epäonnistuminen on ollut vaikea asia, koska toivoin todella ja yritin täysimetystä”.
Kokemukset fyysisestä imetyskyvystä – kategoriassa äidit kuvailivat rintojaan sekä maitomääräänsä. Ilmaisut maidon heikosta tai liian voimakkaasta herumisesta sekä esim. kiputuntemukset maidonnousun yhteydessä liitettiin tähän kategoriaan: ”Maitoakaan ei tihku ollenkaan, toisin kuin muilla …” tai "Olen tässä viikon ajan taistellut, kun maitoa tulee vauvalle liian vähän ”. Maitomäärä koettiin riittävänä seuraavasti: ”Maito näyttää tyydyttävän ravinnontarpeen- vaikka tissittelyvälit eivät oo lyhentyneet”. Alkupäivien imetyskokemukset olivat esimerkiksi seuraavanlaisia: ”Rintoja kivistää ja maitoa valuu...”.
Edellä mainitut kolme kategoriaa abstrahoitiin kahdeksi yläkategoriaksi. Ne otsikoitiin kuvaamaan äidin ”tulkintaa vauvan käyttäytymisestä” sekä ”tulkintaa maidon riittämisestä”. Perusteluna tälle abstrahoinnille esitetään mallia, jossa äiti tulkitsee vauvan käytöstä ja maidon riittävyyttä niiden kokemusten perusteella, joita hänelle on syntynyt fyysisestä imetyskyvystään ja – edellytyksistään, psyykkisistä kokemuksistaan sekä kokemuksista lapsensa käyttäytymisestä
Yläkategorioita yhdistäväksi kategoriaksi nimettiin käsite ”Vauvan hyvinvointi”. Nimeämisen perusteena nähtiin jokaisen analyysiyksikön taustalla vaikuttavan äidin kokemus ja halu turvata lapsensa hyvinvointi. Äidit näyttivät kokevan imetyksen olevat tärkeä elementti vauvan kokonaiskehityksen kannalta.
Analyysin pohjalta sekä abstrahoinnin perusteella syntynyttä teoreettista käsitemallia voidaan lukea esimerkiksi seuraavaan tapaan: Äidit tulkitsivat vauvansa käyttäytymistä suhteessa kokemuksiinsa fyysisistä imetyskyvyistään psyykkisten kokemusten vaikuttaessa taustalla. Jos esimerkiksi vauvan imetyksessä oli hankaluuksia ja äiti koki maitomääränsä olevan vähenemässä, taustalla vaikuttavat pelot tai huolet saivat äidin tulkitsemaan vauvan käytöstä sekä maitonsa riittävyyttä vauvan hyvinvoinnin kannalta.
Imetyksen onnistumiseksi haluttiin nähdä vaivaa ja löytää apua. Siitä kuitenkin oltiin valmiit luopumaan, jos vauvan hyvinvointi näytti sitä edellyttävän. Esimerkiksi vieroitusta suunnitteleva äiti etsi vauvan hyvinvointia oman jaksamisensa kautta ja koki tällöin haluavansa vähentää tai lopettaa imetyksen.
Pohdinta
Internetin keskustelukanavilla kirjoittaville äideille vertaistuki ja avun saaminen toisilta äideiltä näyttää olevan tärkeää. Äidit olivat valmiit näkemään vaivaa imetyksen onnistumiseksi ja etsimään apua imetysvaikeuksiinsa. He näyttivät etsivän tukea ja varmistusta siihen, että heidän fyysinen imetyskykynsä olisi riittävä. Osa äideistä tiesi uudesta täysimetyssuosituksesta. Tulosten perusteella näytti siltä, että äitien kokemukset imetyksen ja äidinmaidon vaikutuksista lapsen (ja äidin) hyvinvointiin tunnettiin.
Havaittiin, että äidit kuvasivat vauvan käyttäytymistä sitä tarkemmin mitä enemmän heillä oli huolta tai pelkoa hyvinvoinnin vaarantumisesta. Jos äiti kertoi kokevansa kaiken sujuvan hyvin, kuvaukset tilanteesta olivat yleisluontoisempia. Huolestunut äiti taas kuvaili lapsen eleitä, imemisrytmiä, itkua hyvin tarkasti.
Jo tutkimusaineiston pelkistämisvaiheessa tuli esille, että merkittävä osa äitien kokemuksista painottui pelkoon ja huoleen maidon riittämisestä sekä lapsen käyttäytymisestä imetystilanteessa. Tulos saattaa johtua siitä, että äidit kirjoittavat keskustelukanaville useammin silloin, kun heillä on huolta vauvan hyvinvoinnista. Ilot ja tyytyväisyyden ilmaukset saattavat helpommin jäädä kuvaamatta, joka taas saattaa painottaa ilmiön näyttäytymistä ongelmakeskeisenä.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että äidin kokemuksiin vaikuttaa perustiedon puuttuminen imetykseen liittyvistä asioista. Erityisesti maidon riittämisestä kertovat seikat eivät näyttäneet olevan selvillä lasten äideille. Jonkin verran vanhentunutta ja täysin virheellistä imetystietoa välittyi äitien kokemuksista. Sadasta kanavilta kerätyistä analyysiyksiköstä yli puolet käsitteli maitomäärän riittämisen huolta ja äitien pelkoa imetyksen loppumisesta.
Opinnäytetyön tulokset ja aikaisemmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, ettei suomalainen neuvolajärjestelmä ole välttämättä kyennyt tukemaan kaikkia kanaville kirjoittaneita äitejä riittävästi imetykseen liittyvissä konkreettisissa kysymyksissä. Äidit ovat kokeneet neuvolassa annettuun imetysohjaukseen liittyviä puutteita myös aikaisempien tutkimusten mukaan. Äidit näyttävät kirjoittavan kanavalle hakien konkreettista tietoa toisilta äideiltä. Vertaistuen lisäksi etsitään myös sellaista apua, jota tulisi ensisijaisesti saada omasta neuvolasta. Kanavilla kuvatut, jopa akuutit maidon riittämiseen, lisämaidon käyttämisen tarpeeseen, terveydentilaan sekä muut ravitsemukseen liittyvät kysymykset vaatisivat asiakkaan edun nimissä ammattihenkilön konsultoimista. Äidillä on tarve vertaistuen tapaan myös yleisemmin keskustella näistä asioista, mutta konkreettinen apu akuutteihin lapsen terveyttä vaarantaviin kysymyksiin tulisi olla saatavissa omalta terveydenhoitajalta.
Tulokset ohjasivat pohtimaan terveydenhoitajan ammattitaitoa imetysohjauksessa. Tällä hetkellä imetyskoulutusta ei sisälly pakollisena terveydenhoitajille tai lääkäreille. STM:n selvityksen mukaan vain 32 % neuvolan terveydenhoitajista oli ylipäätään saanut imetysohjauskoulutusta. Sekä äidin, lapsen että hoitotyön kannalta eettisenä ongelmana voidaan pohtia asetelmaa, jossa terveydenhoitaja antaa terveysneuvontaa ja imetysohjausta ilman koulutusta.
Tulosten pohjalta voidaan pohtia keinoja käytännön sovelluksiin. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan kehittämisellä voitaisiin todennäköisesti lisätä äitien perusturvallisuuden tunnetta siitä, että maidoneritys voidaan saada lapsen tarpeille riittäväksi. Lähes kaikki suomalaiset lapsiperheet käyttävät neuvolan asiakkaalle ilmaisia palveluita. Suomalainen neuvolatoiminta on arvostettu ja kansainvälisesti harvinainen terveyspalvelu huolehtia yhteiskunnan hyvinvoinnista. Rakenteet tiedon siirtymiseen neuvolakäynneillä asiakasperheiden käyttöön ovat siis valmiina.
Kehittämisehdotuksena esitetään imetysohjauskoulutuksen sisällyttämistä jokaisen Suomessa valmistuvan terveydenhoitajan peruskoulutukseen. Eettisten näkökohtien lisäksi äitien kokemukset, aiheesta tehdyt tutkimukset, ravitsemussuositukset sekä säästöt kansanterveydelle puoltavat koulutuksen saatavuutta äitiys- ja lastenneuvolatyön ammattilaisille. Lisäksi esitetään kehitettäväksi perus- ja täydennyskoulutusten lisäksi päivitettävä imetysohjaustyön materiaali neuvolatyöntekijöiden käyttöön (vertaa KTL:n RONJA-rokotusmateriaali). Myös asiakasperheille tulisi neuvolakäynneillä olla jaettavissa riittävästi ajankohtaista imetysohjausmateriaalia ilman kaupallisia kytköksiä perheen tietoisen valinnan välineeksi.
Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää terveydenhoitajien käsityksiä keskustelukanavien merkityksestä asiakasperheille sekä näiden käsitysten vaikutuksia imetysohjaukseen. Imetysohjausmateriaalin valmistamisesta äitien imetyskokemusten valossa olisi merkittävää käytännön hyötyä.Kirjallisuutta
Elintarvikevirasto. Äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälinen markkinointikoodi [online, viitattu 23.1.2006]. Saatavilla www-muodossa:http://www.elintarvikevirasto.fi/kuluttajalle/p5706.html 16.6.2005.
Hannula, L. 2003. Imetysnäkemykset ja imetyksen toteutuminen – Suomalaisten synnyttäjien seurantatutkimus. Väitöskirja. Turun Yliopisto. Hoitotieteen laitos.
Hemanus, K. 2005. Neuvola pärjää hyvin. Vauvalehti 6–7/2005. Vantaa: Hansaprint Oy, 78–79.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Lawrence, R. 1999. Breastfeeding - A Guide for the Medical Profession. London: Mosby.
Newman, J. & Pitman, T. 2000. The Ultimate Breastfeeding Book of Answers. USA: Prima Publishing.
Niemelä, M. 2006. Imetys – opas. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Riordan, J. & Auerbach, K. G. 1998. Breastfeeding and Human Lactation. USA: Jones & Bartlett Publishers.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2004:11. Lapsi, perhe ja ruoka - Imettäminen [online, viitattu 28.4.2005]. Saatavilla www-muodossa: www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/09/pr1095673148360/passthru.pdf.
Tarkka, M-T. 1996. Äitiys ja sosiaalinen tuki. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
WHO:n internetsivu [online, viitattu 26.3.2006]. Saatavilla www-muodossa: www.who.int/nutrition/topics/global_strategy/en/index.html
Kjellbäck, Laaksonen, Palviainen 2006