Imetyksen tuki ry

Imetysuutisia 1/2008, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu (at) imetys. fi
Artikkelin lainaaminen suoraan tai epäsuorasti ilman lähdetietoja on kielletty, mutta lainaaminen lähdetietoineen ei-kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.

Tulostettava versio [PDF]

Osittaisimetys: Mitä, miten, milloin? - Jaana Reinikka

Osittaisimetys ei ole täysimetyksen vastakohta, vaan imetystä muun ohella ja oikein arvokasta sekä vauvalle että äidille. Osittaisimetykseksi kutsutaan tilannetta, kun vauva saa äidinmaidon lisäksi muutakin ravintoa, joko äidinmaidonkorviketta tai kiinteitä ruokia.

Osittaisimetys voi olla joko erittäin haastavaa tai erittäin palkitsevaa riippuen hieman lähtökohdista. Monesti mitä pienemmästä vauvasta on kyse, sitä enemmän imettäminen osittain mietityttää äitejä. Hankaluuksia voivat tuoda äidinmaidonkorvikkeen sopivan määrän arviointi, rinnan kelpaaminen vauvalle, äidinmaidon muodostumisen ylläpitäminen sekä aikataulutus.

Vauvalle lisämaitoa – miten käy imetyksen?

On tilanteita, jolloin vauva syystä tai toisesta saa äidinmaidon ohella lisämaitoa, mutta äidin toiveissa on imetyksen jatkuminen lisämaidon kanssa. Lisämaidon määrä riippuu pitkälti siitä, miten vauva on painoaan kasvattanut.

Vauvasta ja tilanteesta riippuen imetyksen jatkuminen vaatii äideiltä eriasteisia ponnisteluja. Kukaan ei voi eikä jaksa tehdä kaikkea. Armollisuus itseä kohtaan sekä omien voimavarojen realistinen tunnistaminen voivat monesti vapauttaa äidin siitä henkisestä taakasta, minkä etenkin pienen vauvan osittaisimetyksen sanotaan usein aiheuttavan.

Monilla äideillä on kokemusta osittaisimetyksen rankkuudesta. Heille pikkuvauva-aika on pahimmillaan ollut yhtä imetystä, imetyskerran jälkeistä lisämaidon antamista, rintojen pumppaamista maitomäärän kasvattamiseksi ja lopuksi välinehuoltoa, kun pumppu ja pullot on pestävä ja keitettävä. Kun kaiken päälle lisää vielä syylllisyydentunteen imetyksen ”epäonnistumisesta”, koko ajatus ruljanssin jatkamisesta voi saada henkisesti vahvankin naisen tolaltaan.

Totuus nännihämmennyksestä

Vauva tarvitsee nänniä lähinnä suunnistamiseen: tummana vaaleammalla pohjalla se kertoo likinäköiselle vastasyntyneelle, miltä suunnalta kannattaa ruokaa hakea. Nännin ulkonevuudella ei sinänsä ole merkitystä siinä, miten vauva saa rinnasta otteen.

Nännillä on toinenkin tehtävä. Vauvan suulakeen sopivasti osuessaan se laukaisee imemisrefleksin, jota ilman imetys ei luonnistu. Toiset vauvat ovat tälle ärsytykselle herkempiä kuin toiset. Tuttipullon tutti on lähes poikkeuksetta ulkonevampi ja kovempi ja siten voimakkaampi ärsyke imemisheijasteen aikaansaamiseksi. Harvoin kuitenkaan peli on suoranaisesti menetetty, jos vauva ”nännihämmentyykin”. Asian tiedostamalla ja sitä tarkkailemalla tilanteeseen voi tarvittaessa puuttua mm. ihokontaktia lisäämällä. Pulloruokintaa ei yleensä ole syytä pahemmin pelätä.

Osittaisimetystä käytännössä

Usein kuulee, että äitejä on neuvottu imettämään ensin 15 minuuttia per rinta ja sen jälkeen, jos vauva vaikuttaa vielä nälkäiseltä, antamaan lisämaitoa pullosta niin paljon kuin vauva vain huolii. Tämä järkevältä kuulostava neuvo voi viedä imetyksen ojasta allikkoon. Harmillista se on niille äideille, jotka haluaisivat mielellään jatkaa imettämistä lisämaidon kanssa.

Yhdysvaltalainen lääkäri, IBCLC Christina Smillie suosittelee imetyksen ja pulloruokinnan yhdistämistä niin, että pieni määrä lisämaitoa annetaan vauvalle ennen imetystä. Näin vauva jaksaa paremmin imeä pulloa hitaammin heruvaa rintaa. Vauva myös oppii yhdistämään hyvän olon ja kylläisyydentunteen rinnan imemiseen. Äiditkin hyötyvät tästä tavasta, sillä vauvan näkeminen tyytyväisenä rinnalla motivoi ja palkitsee äitiä.

Sopiva lisämaidon määrä pitää jokaisen vauvan kohdalla löytää yrityksen ja erehdyksen kautta. Joitain ohjeita tilanteeseen kuitenkin on.

Jos käy niin, että vauva nukahtaa ennen rinnalle pääsyä tai ei ota rintaa pullon jälkeen, voi lisämaidon määrää vähentää 15 millilitralla. Jos taas vauva on niin nälkäinen, että hänen pitää vielä rinnan imemisen jälkeenkin saada pulloa, lisämaidon määrää voi lisätä 15 millilitralla seuraavalla syötöllä.

Kun vauva saa ikää lisää, voidaan lisämaitoa alkaa korvata kiinteillä imetyksen säilyessä ennallaan.

Tahdistettu pulloruokinta

Vauvat imevät rintaa sykäyksittäin: kun maitoa heruu, vauva imee ja nielee ahkerasti ja rytmikkäästi, ja kun herumisessa tulee tauko, myös vauva lepää rinnalla. Kun vauvalle annetaan maitoa tuttipullosta, tätä luontaista imemisen rytmiä voi silloinkin jäljitellä. Puhutaan ns. tahdistetusta pulloruokinnasta (engl. paced bottlefeeding). Menetelmä antaa vauvalle mahdollisuuden juoda se määrä maitoa siihen tahtiin kuin mitä hän itse kokee hyväksi. Tämä edesauttaa imetyksen ylläpitämistä, sillä vauva ei tule ylitäyteen lisämaidosta vaan haluaa rinnalle pian uudelleen.

Tuttipullolle vaihtoehtoja

Osittaisimetyksen lisämaidon voi antaa muullakin kuin pullolla. Suuren maitomäärän hörpyttäminen ei aina ole järkevää, sillä maitoa voi valua enemmän suun ohi kuin suuhun, mutta sekin on käypä vaihtoehto, jos lisämaitomäärät ovat pieniä ja hörpyttämistä on harjoiteltu.

Alle 20 ml:n lisämaitosatsin voi antaa myös neulattomalla lääkeruiskulla samalla, kun vauva imee tuttia tai ruokkijan sormea. Jotkut ovat menestyksekkäästi käyttäneet myös lusikkaa lisämaidon antamisvälineenä.

Kun lisämaidon määrä on reilumpi kuin muutama kymmenen millilitraa vuorokaudessa, tuttipullon sijasta voi käyttää myös imetysapulaitetta. Käytännössä se on säiliö, josta lähtee 1-2 ohutta letkua, joiden päät teipataan rintaan kiinni nännin viereen. Kun vauva imee rintaa, hän samalla saa letkun kautta säiliöstä lisämaitoa. Imetysapulaitteen etuihin kuuluu, että vauvan kaikki imu kohdistuu rintoihin. Haitaksi voidaan lukea laitteen letkujen hankala puhdistaminen sekä virittäminen valmiiksi.

Vinkkejä tahdistettuun pulloruokintaan:

  • vauvalla pystympi asento kuin normaalisti imetyksen aikana
  • pää ja niska tuetaan kämmenellä kyynärvarren sijaan
  • alahuulen kutitus pullotutilla saa vauvan hamuilemaan ja avaamaan suunsa isoksi.
  • Ruokinnan aluksi pulloa pidetään vain sen verran pystyssä, ettei pullotuttiin mene ilmaa
  • pullon tyhjentyessä vauvaa lasketaan enemmän makuulleen ja pulloa nostetaan vastaavasti pystympään.
  • Pidetään pieniä taukoja, jotka jäljittelevät imetyksen aikana tapahtuvia herumistaukoja

lähde: http://www.breastfeeding.asn.au/bfinfo/caregivers.html

Imetysapulaitteesta saa tehtyä myös ns. sormiruokintalaitteen (engl. finger-feeding), jolloin letku teipataan rinnan sijasta ruokkijan sormeen, jota vauva imee.

Imetys ja kiinteät

Myös kiinteitä ruokia syövien vauvojen imetys on erilaista kuin pienen vauvan täysimetys. On vauvoja, jotka tykästyvät kiinteisiin niin, että alkavat hylkiä rintaa äidin suureksi mielipahaksi. Ja toisessa ääripäässä ovat sitten ne vauvat, jotka eivät äidin yrityksistä huolimatta halua syödä muuta kuin rintaa ennen kuin ovat toisella ikävuodella.

Imetystä voi jatkaa muun ruuan ohella niin pitkään kuin vauva ja äiti vain haluavat. Jos näyttää siltä, että vauva alkaa suosia kiinteitä, voi alle yksivuotiaalla annoskokoa pienentää tai ateriamäärää vähentää. Isomman vauvan ollessa kyseessä imetyksen ja muun ravinnon kanssa tasapainoilu tuo omat haasteensa vauvavuoteen.

Kirjoittaja on kolmen lapsen (-01, -04 ja -06) äiti, yhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 2003 ja yhdistyksen imetyskouluttaja vuodesta 2006.


Lähteet:
Australian Breastfeeding Association (2009): A Caregivers Guide To The Breastfed Baby. Osoitteessa http://www.breastfeeding.asn.au/bfinfo/caregivers.html.

Koskinen Katja (2008): Imetysohjaus. Edita, Helsinki.

Smillie Christina (2008): How Infants Learn to Feed: A Neurobehavioral Model. Teoksessa Catherine Watson-Genna (toim.) Supporting Sucking Skills in Breastfeeding Infants. Jones & Bartlett Publishers, Sudbury, USA.

West Diana, Marasco Lisa (2009): The Breastfeeding Mother's Guide to Making More Milk. Mc Graw Hill, USA.