Imetyksen tuki ry
Imetysuutisia 2/2005, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu (at) imetys.
fi
Artikkelin lainaaminen suoraan tai epäsuorasti ilman lähdetietoja on kielletty,
mutta lainaaminen lähdetietoineen ei-kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.
Kun imetys tekee kipeää - Anna Sahinoja
Yleisimmät imetyskivun syyt ovat vauvan huono imuote, sammas tai rintatulehdus. Imetys ei kuitenkaan saisi koskaan sattua. Kipu on merkki siitä, että jotain on vialla.
Imetyskivut ovat kohtalaisen yleisiä imetyksen alussa, mutta yleensä imetyksestä tulee ennemmin tai myöhemmin kivutonta. Rintojen pakkautumiseen liittyvät kivut menevät ohi, kun maidon tulo tasaantuu. Nännit tottuvat vauvan imemiseen, eivätkä ole enää arat. Jos kivut eivät hellitä muutamassa päivässä, kannattaa ottaa yhteys imetystukihenkilöön tai pyytää apua neuvolasta.
Jos imetys sattuu, ensimmäiseksi kannattaa tarkistuttaa vauvan imuote. Jos vauvan imuote on huono, imetys voi olla todella kivuliasta. Vauvan imuote on hyvä, kun hänen korvansa, olkapäänsä ja lonkkansa ovat suorassa linjassa. Vauvan selkärangan ja niskan tulisi myös olla suorassa linjassa. Kun rinta on vauvan suussa oikeassa otteessa, rintaa on nännin alapuolelta vauvan suussa noin kaksinkertainen määrä nännin yläpuoliseen osaan verrattuna. Tarvittaessa rintaa voi litistää vauvan suupielten suuntaisesti.
Kun imuotetta korjataan, pitää vauva saada avaamaan suunsa kunnolla. Äiti voi liikutella nänniä kevyesti vauvan huulia pitkin suupieleltä toiselle tai vauvan huulia kevyesti nänniä pitkin. Nännin tulisi osoittaa kohti vauvan kitalakea jo tässä vaiheessa. Kun vauva avaa suunsa kunnolla, hänet tuodaan lähemmäksi rintaa siten, että hänen leukansa koskee rintaan. Tarkoitus on tuoda vauva rinnan suuntaan, ei rintaa vauvan suuntaan.
Vauvan alaleukaa voi tarvittaessa hyvin hellästi vetää alaspäin, kun hän avaa itse suutaan. Tämä kannattaa tehdä juuri samaan aikaan kun vauva avaa suutaan, koska silloin lihakset ovat rentoina ja vetäminen onnistuu. Jos äidillä on apua lähellä, voi avustaja vetää vauvan leukaa hellästi äidin siirtäessä häntä rintaa kohti. Joskus auttaa myös, että äiti avaa oman suunsa mahdollisimman ammolleen. Hän voi avata suunsa, sanoa “avaa” ja samalla vetää vauvan alaleukaa hellästi alaspäin. Vauva oppii yhdistämään suun avaamisen ja äidin esimerkin ja voi avata suunsa helpommin.
Nännikipuun monta syytä
Hyvä nyrkkisääntö nännikivusta on, että imetyksen alkuvaiheessa kipu saisi kestää vain muutaman imaisun ajan. Jos nänni on kipeä syötön alkaessa, mutta kipu laantuu herumisen käynnistyessä, kipu voi viitata siihen, että vauvan asentoa ja imuotetta pitäisi ehkä parantaa. Syynä kipuun voi huonon imuotteen lisäksi olla esimerkiksi vauvan liian lyhyt kielijänne, vauvan kitalaen erikoinen rakenne, tai suuri ero äidin rinnan ja vauvan suun koon välillä. Huonon imuotteen syynä voi myös olla tutin tai tuttipullon varhainen käyttö.
Nännin haavat paranevat parhaiten, kun haavojen ei anneta arpeutua. Nänniä hoidetaan pitämällä se kosteana imetysten välillä, esimerkiksi voitelemalla se runsaalla rasvakerroksella (Lansinoh tai Bepanthen) tai äidinmaidolla. Kosteus tarkoittaa tässä ihon sisäistä kosteutta. Märät liivinsuojat voivat vain pahentaa tilannetta.
Nännin haavaumat altistavat rintaa tulehduksille. Kannattaa olla erityisen tarkka hygieniasta, jottei rintaan pääse bakteereja aiheuttamaan tulehdusta. Jos nännissä on avoin haava, voi rintaa huuhdella vedellä pari kertaa päivässä. Jos vain toinen rinta on kipeä, kipeän rinnan voi hyvin antaa levätä jonkin aikaa.
Jos nänni on kovin kipeä ja kankaankin kosketus tuntuu pahalta, voi imetystuokioiden välillä käyttää maidonkerääjiä, jotta rinta saa rauhassa parantua. Tällöin kannattaa kuitenkin varmistaa, että rintaliivit ovat riittävän isot, ettei mahdollinen puristus vuorostaan altista tiehyttukokselle.
Tiehyttukoksesta rintatulehdukseen
Tiehyttukos aiheutuu, kun maito salpautuu yhteen osaan rinnasta. Tiehyttukos voi aiheutua siitä, että ”piimäkokkare” tukkii maitotiehyen tai siitä, että rinta ei jostain syystä tyhjene kunnolla.
Tiehyttukokseen ei tavallisesti liity kuumetta. Yleensä rinnassa tuntuu punoittava, aristava paakku tukkeutuneen tiehyeen kohdalla. Tukoksen taakse kertyy painetta, mikä aiheuttaa ympäröiviin kudoksiin tulehduksen. Tiehyttukos voi muuttua rintatulehdukseksi melko nopeastikin. Jos tiehyttukoksen oireet eivät helpota 24 tunnin aikana kotihoidon avulla, tai jos kuume nousee rajusti, pitää mennä lääkäriin. Jos äidillä on rinnan punoituksen ja kivun lisäksi kuumetta tai flunssan kaltaisia oireita, voi olla kyse rintatulehduksesta. Hoitamaton rintatulehdus voi kehittyä rintapaiseeksi.
Joskus rintatulehdus voi tilapäisesti vähentää maidon määrää. Tämä kannattaa huomioida, jos vauva on vielä pelkällä äidinmaidolla. Maidon määrän väheneminen ei ole pysyvää, vaan se yleensä nousee ennalleen imetystä tehostamalla.
Sammas ei näy päälle päin
Sammas on hiivasienen aiheuttama tulehdus, joka voi aiheuttaa voimakasta ja jatkuvaa kipua rinnassa tai nännissä. Nännit voivat kutista tai poltella. Sammaksen vaivaamat nännit voivat näyttää terveiltä, mutta ne voivat olla normaalia punaisemmat, hilseilevät tai ihottumaiset. Rinnan tai nännin osasiin voi myös tulla valkoisia läikkiä. Joskus sammas aiheuttaa nännien halkeamia. Hiivatulehdus voi myös levitä maitotiehyisiin sekä niitä ympäröivään alueeseen rinnassa, mikä voi aiheuttaa polttavaa kipua imetyksen aikana tai imetysten välillä.
Sammaksen hoidosta ei ole haittaakaan, joten sitä kannattaa kokeilla, jos kipuun ei ole löytynyt muuta syytä. Yleensä kun äidillä on sammasta rinnoissa, on myös vauvalla sammasta suussa. Kotikonstein sammasta voi hoitaa penslaamalla vauvan suuta sitruunalla tai puolukalla. Äidin rintoja voi huuhtoa vissyllä. Kaikki vauvan suun tai äidin rintojen kanssa kosketuksessa oleva kannattaa pestä kunnolla lämpimällä saippuavedellä tai keittää mahdollisuuksien mukaan. Äidin kannattaa vaihtaa liivit päivittäin ja pestä ne 60 asteessa.
Sammasta hoidetaan myös lääkityksellä. Äidin rintoihin voi käyttää vauvan suuhun käytettävää geeliä, jos oireet eivät lievity puolukka-vissykuurilla.
Vauva voi purra
Kun vauva saa ensimmäiset hampaansa, hän saattaa kokeilla niitä äidin rintaan. Usein pureminen ajoittuu imetyksen loppupuolelle, kun vauva ei enää ole kiinnostunut imemisestä. Jos vauva puree, hänet saa irrottamaan otteensa puristamalle kevyesti nenästä. Vauvaa voi ottaa rauhallisesti nenästä kiinni tai vetää häntä rintaan päin hellästi. Nenän tukkeutuessa vauva vapauttaa suunsa avatakseen hengitystiensä ja päästää irti rinnasta.
Joskus suositellaan, että äiti kiljaisee. Tässä on kuitenkin se riski, että vauva voi pelästyä, ja herkkä vauva voi jopa ryhtyä lakkoilemaan. Aika usein riittää, että lopettaa imetyksen ja jatkaa vasta vauvan pyydettyä rintaa uudestaan. Vähän rankempi keino on laittaa vauva pois sylistä hetkeksi, jos hän puree. Vauvalle voi tarjota jonkin esineen, mitä hän voi purra, esimerkiksi purulelun. “Äitiä ei saa purra, tätä voit purra.” Anna vauvalle myönteistä palautetta, kun hän ei pure.