Imetysuutisia 2/2004, julkaisija Imetyksen tuki ry, tiedustelut itu (at) imetys. fi
Artikkelin lainaaminen suoraan tai epäsuorasti ilman lähdetietoja on kielletty, mutta lainaaminen lähdetietoineen ei-kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua.

Imetys sektion jälkeen - Pia Ruohotie

Yksi imetystukilistan yleisimmistä kysymyksistä koskee imetystä sektion jälkeen. Ihmiset luulevat usein, että sektio itsessään vaikuttaa imetykseen, tekee imetyksen aloittamisesta hankalaa tai viivästyttää maidon erittymisen käynnistymistä. Imetys käynnistyy sektion jälkeen aivan samalla tavalla kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen. Tärkeää on saada vauva rinnalle mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen.

Synnyttäminen on naiselle suuri ja tuntematon asia, jota ei voi suunnitella etukäteen. Vaikka äiti valmistautuu synnytykseen ajatuksissaan ja hankkimalla tietoa, hän ei voi tietää, miten asiat etenevät synnytyksen aikana. Onneksi naisilla on nykyään tukenaan terveydenhuollon koneisto, jonka avulla pyritään turvaamaan jokaiselle äidille ja vauvalle turvallinen syntymä. Joskus ei ole mahdollista synnyttää vauvaa turvallisesti alateitse, ja tällöin päädytään suunniteltuun sektioon. Sektion syyt voivat johtua joko äidistä tai vauvasta. Sektio on iso vatsan alueen leikkaus, vaikka sitä monesti erehdytään pitämään pienenä toimenpiteenä. Koska sektio on iso leikkaus, naisen tulisi saada rauhassa toipua siitä sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Sektiossa vauva syntyy äidin vatsaan tehdyn leikkaushaavan kautta. Vatsan alueen pienikin leikkaushaava aiheuttaa ihmisen liikkuessa kipua parin viikon ajan, joten sektion jälkeen on tärkeää pitää huolta siitä, että äiti saa säännöllisesti ja riittävästi kipulääkettä riittävän kauan. Riittävä kipulääkitys on tärkeää siksi, että äiti jaksaisi ja pystyisi liikkumaan ja hoitamaan vauvaansa. Kipulääkitys ei estä imetystä.

Sektio tehdään yleensä spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa, jolloin äiti on hereillä leikkauksen ajan. Yleensä vauvan isä voi olla mukana leikkaussalissa äidin tukena, jos sektio tehdään puudutuksessa ja suunnitellusti tai niin, että äidin tai vauvan henki ei ole vaarassa. Suunnitellusta sektiosta on kyse silloin, kun nainen saa hyvissä ajoin ennen synnytystä tietää, että vauva syntyy sektiolla esimerkiksi perätilan tai suuren koon takia. Tällaisessa tilanteessa äiti pystyy esittämään kysymyksiä asiasta etukäteen, ja jos hän haluaa imettää, niin hankkimaan myös tietoa imetyksen aloittamisesta sektion jälkeen.

Osa sektioista on kiireellisiä eli synnytyksen kuluessa huomataan, että vauvan turvallinen syntyminen vaatii sektiota. Tällöinkin yleensä on hetki aikaa sopeutua tilanteeseen, ja isäkin voi olla mukana leikkaussalissa. Niin sanottuun hätäsektioon joudutaan turvautumaan silloin, kun synnytyksessä tapahtuu jotakin yllättävää, joka saattaa joko äidin tai vauvan hengenvaaraan. Silloin äiti kiidätetään nopeasti leikkaussaliin, ja vauva pyritään auttamaan ulos mahdollisimman nopeasti. Hätäsektio tehdään nukutuksessa. Hätäsektio on suuri yllätys ja järkytys vanhemmille, ja molempien vanhempien voi olla tarpeen jutella synnytyksestä jälkikäteen tavallista enemmän ja mahdollisesti myös ammattiauttajan kanssa.

Ensihetket syntymän jälkeen

Imetys käynnistyy sitä helpommin, mitä nopeammin äiti ja vauva saavat synnytyksen jälkeen olla yhdessä. Ihanteellisessa tilanteessa vauva saa olla äidin paljaalla rinnalla ja aloittaa imemisen omaan tahtiinsa. Sektiosynnytyksessä olisi hyvä, jos äiti, isä ja vauva saisivat kohdata hetkeksi jo leikkaussalissa heti syntymän jälkeen. Joskus voi olla jopa mahdollista imettää leikkaussalissa, vaikka leikkaus olisikin vielä kesken, jos kätilö tai isä tukee vauvan äidin rinnalle. Käytännössä tilanne kuitenkin etenee useimmiten niin, että äiti saa nähdä vauvan ja kosketella häntä hetken. Sitten isä ja kätilö vievät vauvan osastolle pestäväksi, puettavaksi ja äitiä odottamaan. Äidin leikkaus hoidetaan loppuun, ja äiti viedään heräämöön, jossa hänen vointiaan seurataan ja odotetaan, että puudutus on ohi. Joissakin sairaaloissa vauva ja isä voivat tulla jo heräämöön äidin luokse, mutta Suomessa useimmissa sairaaloissa näin ei ole rutiinisti mahdollista toimia.

Isä ja vauva voivat olla yhdessä sillä aikaa, kun äiti toipuu heräämössä. Isän kannattaa suhtautua tilanteeseen etuoikeutena, sillä hän on ensimmäinen ihminen, jonka sylissä vauva saa olla. Isä voi ottaa vauvan paljaalle iholle rintaansa vasten lepäämään. Vauvan on hyvä päästä mahdollisimman nopeasti olemaan oman perheenjäsenensä iholla, jotta vauva saisi tuttua bakteerikantaa omalle iholleen.

Jos vauva on nälkäinen ja odotusaika on pitkä, isä voi antaa hänelle pienen annoksen luovutettua äidinmaitoa lusikalla, ruiskulla tai kupista. Joskus äidin on mahdollista lypsää pieni määrä maitoa ennen leikkausta, ja maito voidaan antaa vauvalle äitiä odotellessa.

Rinnalle mahdollisimman nopeasti

Kun äiti tulee osastolle vauvan luo, vauvan voi laittaa äidin paljaalle iholle lepäämään. Jos vauva on virkeä, hän voi nyt hakeutua rinnalle omaan tahtiinsa ja alkaa imeä. Imetys voi sektionkin jälkeen jatkua normaalisti. Mitä pikemmin äiti pystyy imettämään sektion jälkeen, sitä nopeammin maitokin nousee rintoihin. Mitä useammin vauva imee rintaa ensimmäisinä päivinä syntymän jälkeen, sitä enemmän maitoa on kolmannen päivän jälkeen.

Joskus vauvat ovat väsyneitä sektion jälkeen muutamasta tunnista pariin vuorokauteen, etenkin, jos äiti on ollut nukutettuna sektion aikana. Jos vauva on uninen, eikä ole kiinnostunut imemään, häntä kannattaa pitää mahdollisimman paljon äidin paljaalla iholla ja antaa tarvittava maito muuten kuin tuttipullolla. Vauva pystyy yleensä oppimaan rinnan imemisen taidon, vaikka olisikin ehtinyt saada pullosta maitoa. Vauvan voi kuitenkin olla vaikeampaa imeä rintaa, jos hän on ensin ehtinyt tottua pulloon. Imuoteongelmien riskiä ei mielestäni kannata ottaa, jos on kyse vain muutamasta tunnista tai parista päivästä, ja maidon pystyy antamaan muutenkin kuin pullosta.

Imetystukihenkilönä toimiessani olen usein törmännyt siihen, että jostakin perheelle epäselväksi jääneestä syystä vauvan on annettu yrittää imemistä vasta sektiota seuraavana päivänä, vaikka sekä äiti että vauva ovat voineet hyvin synnytyksen jälkeen.

Odotusaikana vauva on ehtinyt saada usein maitoa pullosta, ja osalla äideistä ja vauvoista on viivyttelyn ja pullottelun vuoksi vaikeuksia imetyksessä. Jos äiti suinkin jaksaa, olisi suositeltavaa ottaa vauva kuitenkin rinnalle mahdollisimman nopeasti, vaikka äiti ei olisikaan vielä täysin kunnossa. Kumppanin tai henkilökunnan avustuksella imetys voi alkaa ennen kuin äiti on täysin toipunut.

Ensimmäisinä päivinä äiti tarvitsee tavallista enemmän apua mukavan imetysasennon löytämisessä. Apuna kannattaa käyttää riittävästi tyynyjä, jotka tukevat äitiä mukavaan asentoon. Imetysasennot kannattaa valita niin, että vauvan paino ei kohdistu leikkaushaavaan. Äiti voi imettää kyljellään, kainaloimetysasennossa tai selällään sängyllä vauva käsivarrelle tuettuna. Leikkaushaavaa voi myös suojata imetyksen aikana tyynyllä tai peitolla, jos äiti imettää mieluummin istualtaan vauva sylissä. Kotona äidin kannattaa aluksi enimmäkseen levätä vauvan kanssa. Ystävät, sukulaiset ja vauvan isä hoitanevat pakolliset kotityöt. Parin viikon kuluttua äiti on toipunut fyysisesti leikkauksesta, ja imetyskin on samalla ehtinyt vakiintua.

Joskus imetys siirtyy

Asiat eivät aina mene niin kuin äiti on etukäteen toivonut tai suunnitellut. Yleensä imetys on kuitenkin mahdollista turvata, jos äiti oli suunnitellut imettävänsä ja jaksaa nähdä vähän vaivaa imetyksen eteen. Joskus äiti voi olla hyvin pahoinvoiva ja huonovointinen leikkauksen jälkeen ja tarvitsee enemmän apua vauvan ja itsensä hoitamisessa. Joskus äidin tai vauvan vointi voi siirtää imetyksen aloituksen useilla tunneilla tai jopa vuorokausilla. Äidin tavallista heikompi vointi voi myöhentää maidon nousua rintoihin. Maito nousee ennemmin tai myöhemmin, jos vauva saa imeä normaalisti tai äiti jaksaa lypsää maitoa vauvalle joko heti ensimmäisestä päivästä alkaen tai viimeistään silloin, kun olo on parantunut. Jos äiti on ollut hengenvaarassa verenvuodon takia tai on muuten vaikeasti sairas sektion jälkeen, maitoa ei välttämättä erity niin paljon, että se yksinään riittää vauvalle. Pienikin määrä oman äidin maitoa on korvaamattoman arvokasta vauvalle, joten lypsäminen kannattaa. Äiti voi olla hyvällä mielellä siitä, että vauva on saanut hänen maitoaan sen verran kuin olosuhteet ovat sallineet.

Jos vauva on keskonen tai sairas, ensi-imetys voi siirtyä useilla viikoilla eteen päin. Vauva voi silti saada oman äitinsä maitoa, joka on hänelle parasta mahdollista ravintoa. Maidon erittymisen kannalta olisi hyvä lypsää ensimmäisen kerran 6-12 tunnin kuluessa vauvan syntymästä, mutta lypsämisen voi aloittaa myöhemminkin.

Aluksi on yleensä helpointa lypsää käsin, koska maitoa erittyy aluksi pieniä määriä. Seuraavana päivänä tai parin päivän kuluttua äiti voi siirtyä lypsämään sähköpumpulla ja aloittaa ensin noin viiden minuutin lypsykerrasta ja vähitellen maidon noustessa lypsää pidempään.

Maidon määrä lisääntyy, ja maitoa virtaa rinnasta nopeammin, jos rintoja ja nännejä sivellään hetken aikaa lämpimillä käsillä ennen lypsämistä. Herumista helpottaa myös se, että äiti ajattelee vauvaansa ja mahdollisesti katselee vauvaa tai vauvan kuvaa lypsämisen aikana. Rintoja olisi hyvä lypsää 6-8 kertaa vuorokaudessa, jos tavoitteena on saavuttaa normaali maidon määrä. Kun vauvan tai äidin vointi sallii imetyksen, vauvan annetaan ensin olla äidin paljaalla iholla. Vauvaa autetaan rinnalle heti, kun hän osoittaa kiinnostusta imemiseen. Joskus menee päiviä tai jopa viikkoja ennen kuin vauva alkaa imeä. Jos äiti on pitänyt lypsämällä huolta maidon riittämisestä, on aina olemassa mahdollisuus, että vauva alkaa imeä rintaa.

Pia Ruohotie on sairaanhoitaja ja imetysohjaajakouluttaja sekä 6-vuotiaan Emman ja 7 ½-vuotiaan Julian äiti. Pia toimii Imetyksen tuki ry:n kouluttajana ja vetää imetystukiryhmää Espoossa.

Lähteet:
Sandra Lang: Breastfeeding special care babies, 1997
La Leche League: The breastfeeding answer book, 2003
Jack Newman ja Teresa Pitman: The ultimate breastfeeding book of answers, 2000
Jan Riordan ja Kathleen G. Auerbach: Human lactation and breastfeeding, 1998

paluu artikkelien pääsivulle

Ota yhteyttä: itu (at) imetys.fi - Viimeksi päivitetty 27.11.2006