Imetystarina-kirjoituskilpailu
|
|
Imetyksen tuki ry julkisti kansainvälisellä imetysviikolla lokakuussa 2007 imetysaiheisen kirjoituskilpailun. Tyylilaji oli vapaa, mutta tarinoiden tuli olla tosia. Kilpailuun tuli 194 tekstiä, joista suuressa osassa kerrotaan äidin imetyshistoria vauvan odotuksesta tai syntymästä imetyksen päättymiseen. Joukossa on myös runoja imetyksestä ja imettävän äidin elämästä sekä monta hauskaa, järkyttävää tai mielenkiintoista kertomusta arjesta ja erilaisista sattumuksista imetystaipaleen varrelta. Tarinoiden tunneskaala vaihtelee riemusta ja autuudesta tuoreisiin pettymyksiin ja yli kuudenkymmenen vuoden takaiseen, yhä kipeään muistoon. |
Hätkähdyttävän monesta kertomuksesta huokuu tuetta jääneen imettävän äidin hätä ja epävarmuus ristiriitaisten ohjeiden viidakossa. Useissa kertomuksissa äiti joutuu imetyksen kariutuessa taistelemaan yksin ahdistusta ja pettymystä vastaan. Moni teksti kuvaa toisaalta imetyksen iloa ja onnistumisen tuottamaa voimaa ja ylpeyttä. Vuosikymmenten takaiset tarinat todistavat käsinkosketeltavalla tavalla, miten äidinmaidon saaminen on aikanaan voinut olla vauvalle elämän ja kuoleman kysymys. Kilpailun voittajatarina "Kettu" taas on monien muiden tekstien ohella oiva osoitus tämän päivän äitien haasteista: kun äitiyden malli ei enää välity kiinteästi sukupolvelta toiselle eikä yhteys vaistoihinkaan ole itsestään selvä, ei ole aina helppoa luottaa tunteisiinsa ja löytää omaa tapaansa olla äiti ja vanhempi.
Kolmen äidin esiraati valitsi kaikkien tekstien joukosta kymmenen erityisen ansiokasta finalistia tuomariston arvioitaviksi. Tuomareina toimivat kirjailijat Tittamari Marttinen ja Juha Itkonen, kolumnisti Rosa Meriläinen, Imetyksen tuki ry:n edustaja, kätilö Merete Willis ja Kaksplus-lehden päätoimittaja Jaana Sarkki. Tekstit järjestettiin tuomareiden antamien pisteiden perusteella. Kolmen ensimmäisen sijan kesken on jaettu 1000 euron rahapalkinto, ja tekstit julkaistaan tämän internetsivun lisäksi Kaksplus-lehden numerossa 3/2008. Sijat 4-10 saavat kirjapalkintoja, joita ovat lahjoittaneet Tammi, WSOY, Otava ja kilpailua tukenut yksityishenkilö.
Kaikki kilpailuun osallistuneet tekstit säilytetään Imetyksen tuki ry:n arkistossa ja otteita niistä tullaan käyttämään esimerkiksi yhdistyksen koulutusmateriaalissa ja internetsivuilla. Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjoittajia!
Alla ovat kymmenen palkitun tekstin aloitukset. Linkkiä klikkaamalla koko tarina avautuu omaan ikkunaansa, josta löytyy myös tekstin tuomaristolta tai esiraadilta saama palaute sekä palkinto.
Sija 1. Kettu
Vaikka sen ihmeen oli kuunnellut lauluissa ja katsonut kuvissa, ei sitä saattanut uskoa ennen kuin omissa nahoissaan tunsi: täysikuu todella valaisi lumisen pihamaan häpäisevän kirkkaasti. Taivaisen yövartijan kalsa katse herätti minut sohvalta, johon olin nukahtanut loputtoman iltasyötön jälkeen. Nyt lapsi tuhisi unenpätkäänsä oppien mukaan omassa sängyssään, äidin tuoksuinen rätti kainaloissa. Hauraat olivat pienen aseet kaikennielevää yksinäisyyttä vastaan.
Sija 2. Rintapumppuhuone
Rintapumppu seisoi järkähtämättä metallisilla jaloillaan pöydällä kuin olisi kasvanut siihen kiinni. Huoneen täytti hiljaisen monotoninen, mutta tärykalvoihin porautuva ääni ja desinfiointiaineen ja happamen maidon haju, kaikkien niiden tuhansien maitojen tuoksu, jotka olivat tässä tilassa virranneet. Kipu säteili alavatsasta kaikkialle, erityisesti päähän, enkä kyennyt nostamaan katsettani pumpun tiivisteiden toistuvista tussahduksista. En uskonut olevani läsnä, se en ollut minä. Rintapumppuhuone oli tarkoitettu muille, niille, jotka olivat minulle olemassa vain lehtien palstoilla ja huhupuheissa ja internetin mässäilysyövereissä.
Sija 3. Ei ammun- vaan mummunmaitoa
Hoitajan katse oli tyhjä, ikään kuin sanat eivät olisi millään tavoittaneet hänen tajuntaansa. Saatoin melkein nähdä kuinka ne liehahtivat yhdestä korvasta sisään, kiersivät aikansa pääkoppaa ja sujahtivat sitten toiselta puolen takaisin sairaalan steriilille käytävälle ja katosivat keskenään kikatellen matkoihinsa jonnekin linoleumin toiselle puolelle. Mieleni teki itsekin tirskahtaa. Niinä kivun ja pelon täyttäminä päivinä ahdistunut mieleni oli halukas tarttumaan jokaiseen naurun aiheeseen. Mitä vain, mikä helpottaisi rintaa puristavaa painetta.
Sija 4. Äitienpäivä
En ollut mikään imetyskiihkoilija. Tai niin luulin. Ajattelin, että vauvat tarvitsevat vatsansa täyteen ja rajattomasti syliä. Ja vatsansa vauvat saavat täyteen korvikkeellakin. Muiden vauvat. Sinä et sitä toki tarvitsisi. Olithan syntymässä luontaiselle imettäjälle. Minulla oli oikea asenne, sitä paitsi olin tunnetusti lehmien sukua. Varalta olin jopa käynyt imetysvalmennuksessa sinua odotellessani. Sinun ei tarvinnut kuin syntyä, olin valmis.
Sija 5. Kohtalokasta
Haisee kuolemalle. Vieraat kiirehtivät pois, suklaalevy ja kukka jäävät omaisen pöydälle. Pihalla tuulee, kukat kukkivat, autot ajavat kuten ennenkin. Poistuva voi huokaista helpotuksesta, sairaala jää yhä kauemmas, vuodeosasto vaippoineen ja vanhusten kaikuvine valituksineen jää kauemmas.
Sija 6. Päivästä ei tule hyvä
Päivästä ei tule hyvä.
Keitän kahvia ilman vettä ja
jäätelö sulaa jääkaappiin lompakon viereen.
Sija 7. Olemisen voima
Esikoisella on metrin mittaiset jalat. Sen leuka osuu jo minun päälakeeni ja kengänkärjet ovat monta senttiä omiani pitemmät. Se laskee valko-vihreällä lumilaudallaan rinteitä, joita pitkin minä en edes meinaa uskaltaa kävellä alas. Sillä on kuukauden vanha mopokortti. Kirjalliset se sai läpi ensimmäisellä kerralla. Saa se ajaa jo traktoriakin. Se tappelee melkein joka päivä kolme vuotta nuoremman pikkusiskonsa kanssa. Hymyilee valloittavasti ja sydämeen saakka. Pistää kotitöille hanttiin nuoruutensa koko voimalla. Välillä olen hukassa sen kanssa. Luen vanhemmuuteen opastavia kirjoja ja mietin, miten hankalaa on olla äiti. Osaanko minä edes. Miten minun pitäisi.
Sija 8. Lapselleni
Sinä olet luopumassa, et vielä itse myönnä sitä itsellesi tai minulle vaan vielä saan unisen lapsen rinnoilleni, hiukset unen jäljiltä huttuna hattarana kuin sädekehänä, posket punaisina, koko pieni vartalo lämpimänä, möngit peittoni alle supisten itseksesi tissi tissi. Päivän touhu ja tekeminen on sinulle niin paljon, paitani nykiminen ja ahnas vaatimus on jäänyt, kolhun tullenkin kelpaa isin puhallus tai äidiltä pelkkä syli. Mutta aamuisin minulla on vielä aavistus vauvasta ja joka kerran yllätyn siitä miten silmäsi loistavat, miten tärkeä rinta sinulle vielä onkaan.
Sija 9. Minun ovat hennot luut
Sinä tulit syliini syntymällä. Etsin silmistäsi viestiä siitä, että minä olin sinun äitisi, sinulle tarkoitettu oikea, sinun omasi. Ja sinä minun. Meidät oli luotu yhteen; yhdistämällä, erottamalla, sitten vain, eräänä yönä se kaikki vastuu kaadettiin minun syliini: Sinä.
Sija 10. Imetystarina
Maidonvalkea lumi peitti maan. Oli jouluaatto ja elettiin vuotta 1922 Karjalassa Metsäpirtissä. Isäni Mauno syntyi silloin. Ensin taloon syntyi Mauno ja sitten heti perään kymmenen pientä porsasta. Yöstä tuli kiireinen ja imetyksen tarve oli monipäinen. Isoäidiltäni ei maitoa siihen hätään herunut. Jouluvalmistelut ja kova talvi olivat vieneet mehut, eikä hänen maidontuotantonsa ollut alkanut normaalilla tavalla. Emakko oli sairastellut, eikä se ollut parhaassa vireessä. Porsaatkaan eivät saaneet tarvitsemaansa maitoa. Jouluinen syntymä oli onnellinen tapahtuma, vain maito puuttui. Mauno huusi tissillä ja porsaat vinkuivat nisällä.